Image Slider

Ruuhkavuodet.fi - uusi aito lapsiperhemedia

17. marraskuuta 2020

Mä oon niin onnekas, että oon päässyt kirjoittajaksi uuteen lapsiperhemediaan Ruuhkavuodet.fi, joka julkaistaan sunnuntaina 22.11. klo 10! Mun lisäksi Ruuhkavuosilla kirjoittaa monet muutkin ruuhkavuosia elävät äidit ja isit erilaisista elämäntilanteista ja perhekokoonpanoista. 


Ruuhkavuodet herätti mun mielenkiinnon heti, sillä kyseessä on aito perhemedia, joka tarjoaa:

  • Silottelemattomia totuuksia lapsiperhearjesta
  • Huumoria ja arkirealismia
  • Kaivattua näkökulmaa

Ja munhan blogi on ollut aina aito ja rehellinen, ja oon kertonut elämän epätäydellisyyksistä. Oon joskus yrittänyt kirjoittaa niin sanotusti pinnallisista asioista ja aiheista, mutta se ei vaan ole yhtään mua. Aitous elämässä on mulle yksi tärkeimmistä arvoista nykyään, ja oon melko syvällinen ihminen. Mut älä huoli, kyllä mä joskus kevyempääkin settiä kirjoitan!


kuva2



Ruuhkavuosilla haluan jatkaa samaan malliin, eli kirjoittaa meidännäköisestä perhe-elämästä, sinkkuäitiydestä sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mulle hyvinvointi ei tarkoita salaatin syömistä ja salilla rehkimistä (kuten useiden käsitys terveydestä on) vaan tasapainoa, sallivuutta ja rentoutta. Haluan erityisesti jakaa vinkkejä ja tietoa, miten selvitä yksinhuoltaja-arjesta, löytää arkeen tasapainoa ja elää rennommin.


Ruuhkavuodet löytyy jo Instagramista @ruuhkavuodetfi ja Facebookista @Ruuhkavuodet.fi ja meidän arkea voi seurata tuttuun tapaan Instasta @meevaeeva


Katson mitä tuleman pitää ja sen perusteella saa nähdä, mitä tälle blogille käy. Pidän tämän kuitenkin täällä toistaiseksi näkyvissä.


Meidän juttuja voi jatkossa seurata sunnuntaista 22.11. klo 10 alkaen osoitteessa ruuhkavuodet.fi! Nähdään siellä 💛 

Kaksi viikkoa yksinhuoltajana, mikä on muuttunut arjessa?

3. marraskuuta 2020

Kävellään joka paikkaan, satoi tai paistoi


Tämä on ehkä se suurin muutos arjessa jonka huomaan. Ei enää kyytejä koululle tai päiväkotiin, vaan omat jalat alle, oli ulkona myrskytuuli tai ei. Mutta. Mähän rakastan ulkoilua ja liikuntaa, joten tämä ei haittaa. Saan päivän käyntiin hyvin ulkoilemalla heti varhain aamusta ja herään paremmin päivään. 


Nyt harjoittelun aikana teen hommia kotona, joten kävelyt raittiissa ilmassa vähintään kaksi kertaa päivässä ovat mun henkireikä. Oon vielä vähän koukussa askelten kyttäämiseen ja niitä tuleekin arkena päivässä vähintään se suositeltu 10 000, yleensä enemmänkin. Kävelen arkena päivässä vajaa 10 kilometriä ainakin Apple Watchin mukaan.


On vaan plussaa erossa, että mä oikeesti rakastan kävelyä. Myös Aukku tykkää kulkea rattaissa raittiissa ilmassa. Hän tykkää katsella maisemia, kiinnittää huomiota ympäristöön ja kyselee kaikkea esim. taivaalla mollottavasta kuusta ja linnuista. Ei enää kitinää siitä, että autossa tulee liian kuuma ilmastoinnista huolimatta.



Lue myös: Miten treenata perheenäitinä? 10 vinkkiä - osa 1



Teen itse kaikki ruoat


Kuten kotityö -postauksessa mainitsin, tilattiin tosi usein ruoat valmiina. Tämä vähän alitajuisesti ahdisti mua, koska vaikka pääosin inhoankin ruoanlaittoa, haluan silti opettaa ja näyttää ruoanlaitosta esimerkkiä Aukulle. Nyt oonkin tehnyt itse kotiruokia mulle ja tytölle ja samalla säästänyt vähän rahaa. Ruokaa on valmiina monelle päivälle, kun Aukun annokset ovat aika pieniä.


Alkuun mietin, et osaanko enää tottua ruuanlaittoon arjessa (kyllähän mä nyt tein ruokaa joka viikko, vaikka tilattiinkin kotiinkuljetuksella usein), mutta se luonnistui multa tosi pian. Oon yrittänyt keksiä uusia reseptejä ainaisten tortillojen ja lasagnen rinnalle. Meille maistuu kyllä ihan perus kotiruoka, kun musta ei Gurmee-kokkia saa tekemälläkään, eikä se ole mun intohimo.


Aukku on pääosin mun vastuulla


Asumisjärjestelyt vähän muuttuivat, mutta teen siitä erillisen postauksen. Mulle riittää vähempikin oma aika kuin enimmillään neljä yötä putkeen, joten päätettiin yhdessä muuttaa järjestelyitä meille sopivammaksi. Aukun isä pystyy näin käydä ahkerasti työreissuissa ja mää saan olla sen verran Aukun kanssa kuin haluan. Aukku saa toki nähdä vapaasti isäänsä ja isän puolen sukulaisia, mutta pääosin Aukku on mun huolehdittavana, ja se on just parasta.


Sotkua selkeästi vähemmän


Kuten oon kertonut, mä tein melkeimpä kaikki kotityöt. Tilanne ei ole muuttunut tämän suhteen, eli teen jatkossakin kotityöt yksin, mutta enää täällä sotkee vain minä ja Aukku. On ihanaa, kun ei tarvi enää siivota toisen aikuisen sotkuja. Oon saanut jonkun järjestelybuumin ja käynyt kaappeja läpi ja laittanut niitä järjestykseen. Vihdoinkaan ne ei sotkeennu enää uudestaan vaan pysyy siistinä. Kuinka helpottavaa mulle, kun tykkään järjestyksestä.


Enää en nouki lattialta toisen vaatteita ja vie niitä pyykkikoriin, pyyhi ylimääräisiä kahvitahroja pöydiltä tai vie puolitäysiä kuppeja altaaseen. Keittiö pysyy itsestään melko siistinä kunhan ruokailun jälkeen pyyhin pöydät ja täytän välillä tiskikonetta.


Lue myös: Meillä ei juurikaan tehdä ruokaa - kuka hoitaa kotityöt?


kaksiviikkoayksinhuoltajana
Aukku sai aivan ihania ja tarpeellisia lahjoja mm. näitä itse virkattuja donitseja, tikkareita ja jätskejä kotileikkeihin.


Kauppa-asiat hoituu kävellen


Jotkut kauppaostokset, kuten monta purkkia maitoa mä kuljettaisin mielellään autolla varsinkin sadekelillä, mutta mulle ei ole suuri ongelma käydä kaupassa kävellen. Ostan sieltä sen verran tavaraa kuin jaksan kantaa ja saan samalla hyötyliikuntaa ja vähän lihaskuntoakin kohennettua painavilla kauppakasseilla. Joskus valitsen portaat tarkoituksella seitsemänteen kerrokseen, jotta tulee pieni treeni tehtyä kauppareissun yhteydessä.


Koska käyn kauppaostoksilla kävellen, joudun toki miettimään vähän mitä ostan ja kuinka paljon kerralla. Tähän auttaa kauppalista ja tärkeysjärjestys. Mitä me tarvitaan juuri sinä päivänä ja viikkona.


Metatyöt kuuluu mulle


Aina kun me ollaan erottu, mä olen hoitanut kaikki metatyöt liittyen Aukkuun. Eli siis esimerkiksi päiväkodin lippuset ja lappuset, kutsut synttäreille ja neuvolakäyntien varaukset. Tämä tulee kuitenkin niin automaattisesti multa, etten koe sitä mitenkään outona tai isona asiana. Nyt eron tultua mä hoidan nämä edelleen, mutta uskon että Aukun isäkin hoitaisi pyydettäessä.


Lue myös: Teini-minä järkyttyisi - me ostettiin talo!


Ei muuteta uuteen taloon


Kyllähän mä olisin halunnut muuttaa uuteen isoon taloon, mutta en halunnut muuttaa sinne väärän tyypin kanssa. Muutto olisi ollut mulle suuri sitoutumisen merkki, mutta mietin alitajuisesti oliko se ihan oikea ratkaisu loppuelämää ajatellen. Toinen osapuoli hoisi asiaa enemmän käytännössä ja teki ratkaisuja sen suhteen. Mä haluan asua tässä nykyisessä asunnossa mahdollisimman pitkään, kun oon viihtynyt tässä hyvin.


Koska tullaan asumaan tässä asunnossa vielä toivottavasti pitkään, oon innostunut sisustamisesta ja järjestelystä entistä enemmän. Aukun huoneeseen haluaisin saada ainakin uuden säilytysjärjestelmän, koska huone on aika pieni. Haluaisin myös sisustaa kotia pikkuhiljaa entistä kodikkaammaksi.



Miten teillä menee työnjako perheessä tai miten saat hommat sujumaan jos olet yksinhuoltaja/yhteishuoltaja?


Seuraa meidän päivittäistä arkea instagramissa @meevaeeva

En ymmärrä eron vaiheita - meillähän menee hyvin

26. lokakuuta 2020

Googletin netistä eron vaiheet, koska halusin tätä postausta varten katsoa missä vaiheessa ite olen. Vaiheet aiheutti kuitenkin aika suurta hämmennystä.


Eron vaiheet ovat seuraavat:


  1. Shokkivaihe
  2. Viha
  3. Kaupankäynti
  4. Sopeutuminen
  5. Irrottautuminen ja uudelleensuuntautuminen


Selasin sivuja sellainen mitä ihmettä -ilme kasvoillani. Koen itse olevani jo vaiheessa 4 ja 5. Eli eron viimeisissä vaiheissa. Ottaen huomioon, että erosta on kulunut reilu viikko. Sitten mietin, että no mä varmaan kiellän tämän kaiken, mutta ei sekään ole totta. Oon mielestäni päässyt jo aika hyvin eteenpäin. Nautin arjesta Aukun kanssa ja koen päivittäin ilon (ellen jopa riemun) tunteita. Oon innoissani tulevaisuudesta ja näen siellä paljon mahdollisuuksia. Mut näiden vaiheiden mukaan mun pitäisi olla vielä shokissa, tai ainakin tuntea hirveetä vihaa?


En tunne vihaa. Ollaan tosi hyvin saatu Aukun isän ja muiden sukulaisten kanssa hommat rullaamaan, sovittu asumisjärjestelyistä ja keretty elää jo hetki eroperheen arkea.


Katsotaampas noita vaiheita vielä tarkemmin.


Shokkivaiheessa ero tuntuu epätodelliselta. Voi olla mahdollista, että me Aukun isän kanssa käytiin tämä vaihe jo ennen varsinaista eroa. Tehtiin tunnetyötä jo alitajuisesti ennen viime perjantaita. Tiedettiin, että riski erolle on olemassa meidän taustat tuntien (on/off suhde). Yritettiin useamman kerran Aukun vuoksi, mutta tehtiin eropäätös yhdessä ja sovussa.


Vihan vaiheessa ilmeisesti pitäisi tuntea vihaa eksää kohtaan. En allekirjoita. Mä tunnen enemmän kiitollisuutta menneestä ja toivon hänelle kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Me ollaan yhdessä saatu aikaan ihanin tytär mitä voi toivoa ja molemmat teemme kaikkemme Aukun eteen. Toimitaan yhteistyössä.


Lue myös: Päädyttiin yhdessä eroon



Kaupankäynnin vaiheessa ”Ero on saattanut nostaa toisessa osapuolessa pintaan niin suuren pelon ja ahdistuksen siitä, että jää yksin eikä pärjää elämässä, että hän yrittää saada ex-puolisonsa palaamaan takaisin lupaamalla mitä vain.”  


Mitä ihmettä 😁 En halua kehuskella, mutta luotan omaan ja meidän pärjäämiseen melko hyvin. En pelkää yksinäisyyttä, vaan näen sen enemmänkin mahdollisuutena. Saan keskittyä itseeni ja tyttöön täysin ja saan tehdä yksin niitä asioita mitä haluan.


Sopeutumisvaiheessa hyväksytään, että ero on tapahtunut ja tunnetaan surua. Suru helpottaa pikkuhiljaa ja sen jälkeen henkilö kasvaa vahvemmaksi. Kuten tuolla ylempänä mainitsin, tämä vaihe tuntuu näistä ehkä osuvimmalta. Kahtena ensimmäisenä yönä eron jälkeen nukuin huonosti, tunsin voimakasta turvattomuutta ja olin ensimmäiset pari kolme päivää tosi itkuinen ja ahdistunut. Tämän jälkeen fiilis on kuitenkin ollut nousujohteinen.


Heti erottuani oon pitänyt kiinni rutiineista (vaikka oli syysloma), nähnyt ihmisiä ja tehnyt normaaleja asioita. Jos olisin tekemättä mitään ja makaisin vaan sängyssä, en usko että olisin niin hyvin päässyt eteenpäin.


Irrottautumisvaiheessa tuskasta alkaa päästä irti ja aitoja ilonhetkiä alkaa tulla. Tämäkin vaihe kuulostaa itelle tutulta. En väitä etteikö haikeita hetkiä tai surua olisi ollenkaan, mutta sen rinnalla on myös paljon iloa. Aukku itsessään piristää jo tosi paljon.


Sitä ihmettelin myös, että monilla sivuilla mainitaan itsetunnon laskusta. Tätäkään en ole kokenut ja tulee vähän hämmentynyt olo, että pitäisikö mun tuntea nyt itseni tosi huonoksi? Mutta toki eron vaiheet ovat jokaisella yksilölliset ja kaikki kokevat eron eri tavalla. Mitään yhtä oikeaa eroprosessia ei ole.


Lue myös: Äiti, lopeta suorittaminen ja elä itsellesi


Meidän eroon vaikuttaa myös se, että ollaan Aukun isän kanssa ennenkin erottu. Ollaan pärjätty ominemme tosi hyvin ja saatu arki rullaamaan, joten mulla on luultavasti juuri siksi kova luotto tähän. Tiedän, että me kaikki tehdään kaikkemme Aukun eteen, ja se antaa mulle suurta turvallisuuden tunnetta.


Onko täällä muita eronneita? Kerro ihmeessä omia kokemuksiasi, jos teksti herätti mitään ajatuksia 💛


Seuraa meitä myös instagramissa @meevaeeva