Moikka pitkästä aikaa! Täällä blogi on maannut kuolleena jo pitkään, ja paljon on mahtunut tähän kuluneeseen reiluun vuoteen. Ollaan palattu kuitenkin takaisin blogimaailmaan paremmilla voimilla ja energialla. Tein blogille myös ekaa kertaa ikinä instagramin, joka löytyy @meevaeeva. Ajattelin tähän alkuun käydä lyhyesti läpi kuukausi kerrallaan, et mitä ollaan touhuttu viimeinen vuosi.
Valitettavasti täytyy todeta, et vaikka vuosi on sisältänyt myös ihania ja ikimuistoisia hetkiä, niin suurimmaksi osaksi olen itse sairastanut sen ajan. Mutta, tilanne on nyt aivan eri ja voin paremmin kuin pitkään aikaan! Mennääs vähän ajassa taaksepäin:
Heinä ja elokuussa 2019 mä ja me suurimmaksi osaksi lomailtiin. Mä kävin hetken hoitoalan töissä ja mietin myös paljon alavalintaa ja tulevaisuutta.
Syyskuun alussa mulla jatkui koulu ja olikin kiva palata normaaliin arkeen, josta tykkään jopa lomaa enemmän yleensä. Aukku jatkoi tutussa päiväkodissa hoidossa.
Lokakuun alussa (tai no oikeastaan jo syyskuun lopulla) me muutettiin reilusti aiempaa isompaan asuntoon. Aukku ei joutunut onneksi kuitenkaan vaihtamaan päivähoitopaikkaa. Kouluarki jatkui ja kuukauden kohokohta oli Aukun 3-vuotissynttärit.
Marraskuussa ja varsinkin sen loppupuolella mä aloin jälleen kriiseillä "epäterveellistä" syömistä ja sen hetkistä painoa. Painoin jälleen enemmän kuin pitkään aikaan. En ollut liikkunut myöskään toviin.
Joulukuun alussa aloin laihduttaa. Aluksi noudatin erästä liikuntaohjelmaa, samalla kriiseilin vartaloani ja halusin pudottaa muutaman kilon. Entisenä syömishäiriöisenä ei saisi koskaan tehdä sitä. En kuitenkaan uskonut että se johtaisi mihinkään muuhun kuin parantuneisiin elintapoihin, mutta ei mennyt kauaa kun olin taas aivan syömishäiriön vietävissä.
Tammikuussa tilanne meni kokoajan huonompaan suuntaan. Syömishäiriö oli päässyt valloille ja aloittamani liikuntaharrastus jäi kokonaan, koska en jaksanut enää liikkua. Joulukuun alusta maaliskuun puoleen väliin saakka elämä kului sumussa. Pyöritin arkea, hoidin Aukkua normaalisti ja opiskelin, mutta myös pakkoliikuin ja söin olemattomia määriä.
Valitettavasti täytyy todeta, et vaikka vuosi on sisältänyt myös ihania ja ikimuistoisia hetkiä, niin suurimmaksi osaksi olen itse sairastanut sen ajan. Mutta, tilanne on nyt aivan eri ja voin paremmin kuin pitkään aikaan! Mennääs vähän ajassa taaksepäin:
Heinä ja elokuussa 2019 mä ja me suurimmaksi osaksi lomailtiin. Mä kävin hetken hoitoalan töissä ja mietin myös paljon alavalintaa ja tulevaisuutta.
Lokakuun alussa (tai no oikeastaan jo syyskuun lopulla) me muutettiin reilusti aiempaa isompaan asuntoon. Aukku ei joutunut onneksi kuitenkaan vaihtamaan päivähoitopaikkaa. Kouluarki jatkui ja kuukauden kohokohta oli Aukun 3-vuotissynttärit.
Marraskuussa ja varsinkin sen loppupuolella mä aloin jälleen kriiseillä "epäterveellistä" syömistä ja sen hetkistä painoa. Painoin jälleen enemmän kuin pitkään aikaan. En ollut liikkunut myöskään toviin.
Joulukuun alussa aloin laihduttaa. Aluksi noudatin erästä liikuntaohjelmaa, samalla kriiseilin vartaloani ja halusin pudottaa muutaman kilon. Entisenä syömishäiriöisenä ei saisi koskaan tehdä sitä. En kuitenkaan uskonut että se johtaisi mihinkään muuhun kuin parantuneisiin elintapoihin, mutta ei mennyt kauaa kun olin taas aivan syömishäiriön vietävissä.
Tammikuussa tilanne meni kokoajan huonompaan suuntaan. Syömishäiriö oli päässyt valloille ja aloittamani liikuntaharrastus jäi kokonaan, koska en jaksanut enää liikkua. Joulukuun alusta maaliskuun puoleen väliin saakka elämä kului sumussa. Pyöritin arkea, hoidin Aukkua normaalisti ja opiskelin, mutta myös pakkoliikuin ja söin olemattomia määriä.
Maaliskuun puolessa välissä pyysin päästä hoitoon. Koulu keskeytyi loppukevääksi ja samaan aikaan iski pahin aika koronan kanssa. Aloitin hoidon juuri kun korona oli pahimmillaan ja päätettiin ottaa Aukku pois päivähoidosta. Aukun isä oli päivisin päävastuussa Aukun hoidosta etätyömahdollisuuden vuoksi. Samaan aikaan mä kävin intensiivisessä syömishäiriö kuntoutuksessa. Mun hoito tuotti tulosta ja jatkui jopa kesäkuun alkuun asti.
Kesäkuun alussa lopetin intensiivisen hoidon ja fyysinen tilanne meni paljon parempaan suuntaan. Sain korjattua painoa takaisin normaaliin toistakymmentä kiloa. Mun painossa on tapahtunut siis viime vuosien aikana tosi suuria muutoksia.
Kesäkuussa sain myös aloittaa taas rakkaan liikuntaharrastuksen, ja oonkin käynyt salilla ja tehnyt kotitreenejä säännöllisesti tähän päivään saakka. Liikunta on kuitenkin nautinnollista, kehittävää ja kaukana pakosta. Oon myös terveessä painossa ja PMS:ää (ja kierukan mielialaoireita) lukuunottamatta voin oikeen hyvin!
Heinäkuu ja kesäkuun loppu ollaan oltu reissussa tosi paljon. Ollaan kierrelty ympäri suomea autolla tytön kanssa. Oon myös jatkanut treenaamista, mutta omaa kehoa ja mieltä kuunnellen. Oon myös harjoitellut tietoisesti rentoutumista ja vähentänyt suorittamista tosi paljon.
Mulla ja meillä menee siis nykyään hyvin ja koen olevani onnellinen. Nykyään pystyn taas unelmoida ja suunnitella tulevaisuutta. Suunnitteilla on ihania ja aika isojakin asioita, joista kerron kun niiden aika on.
Aion elää päivä kerrallaan, stressittömästi ja mahdollisimman rennosti. Mun mieli kaipaa edelleenkin paljon lepoa ja sitä sille aion antaa rankan vuoden ja varsinkin kevään jälkeen.
Seuraa meitä myös instagramissa @meevaeeva
Kommenttia
Lähetä kommentti