Miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin

Kulunut melkein kolme viikkoa kotona on mennyt ihan tajuttoman nopeaa ja päivät kuluu ihan huomaamatta ohi. Reilun viikon kuluttu vauva on jo kuukauden, apua! Sairaalassa kotiutumispäivänä meitä kumpaakin jännitti lähtä kotiin pienen kanssa sillä kaikki oli uutta, vaikka mulla on jonkin verran kokemusta lastenhoidosta. En kumminkaan koskaan ollut hoitanut vastasyntynyttä. Parin ekan päivän haparoinnin jälkeen kaikki on kuitenkin lähtenyt sujumaan hyvin ja tosiaan oon tosi iloinen kuinka paljon poikaystävä tekee auttaakseen töidensä lisäksi. Hänestä huokuu rakkaus ja hoivavietti pientä kohtaan ja mä vaan hymyilen kun katson heitä yhdessä. Mulla on aina ollut sellainen ajatus että yhteistä lasta hoitaa sekä äiti että isä tasavertaisesti. Ei ole siis äitin tehtävä vaihtaa vaippoja tai hoitaa lasta sillä isä käy töissä (tietty sen ajan kun isä on töissä ja hänenkin pitää töiden jälkeen saada levätä) vaan alusta alkaen sen tekee kummatkin. En oo ymmärtänyt sellaista ajatusta että automaattisesti isä käy töissä ja äiti hoitaa kodin ja lapsen. Samoiten jos itse käyn jossain esimerkiksi vaikka kampaajalla, niin lasta ei anneta "hoitoon isälle", vaan isä hoitaan lastansa samalla tavalla kun mä hoidan häntä isän ollessa omilla menoillaan. En ole ominut vauvaa itselleni sillä mun mielestä on tärkeää, että vauva luo suhteen kumpaankin vanhempaan alusta asti.

Ekat pari viikkoa meni opetellessa asioita ja totutellessa uuteen arkeen. Päivät on kulunut tutustellessa lapseen ja hänen tapoihin. Tällä kolmannella viikolla tuntuu että osataan ottaa rennommin jo ja vauvaan on tutustunut pikkuhiljaa. Vaikka vauvalla ei rytmiä vielä olekaan niin osaan jotenkin ennustaa milloin hän nukkuu tai on hereillä. Toisaalta odotan että hänen kanssa voi kommunikoida vielä paremmin, mutta toisaalta en haluaisi että hän tuosta kasvaa koskaan. Päivät kuluu ihastellessa ja tuijotellessa ihanuutta. Vaikka oma aika määräytyy vielä vauvan ehdoilla niin en vaihtaisi tätä mihinkään, enkä voisi enää kuvitellakaan elämää ilman häntä. ♥ Ei tarvi varmaan kertoa edes että kuin onnellinen ja kiitollinen terveestä lapsesta ja tästä pikku perheestä olen. Koska en oo tottunut koskaan ruusuilla tanssimiseen niin mielessä käy pieni pelko, että entä jos jotain sattuu ja tää onni viedään pois. Mutta ei sellaista voi pelätä vaan pitää nauttia tästä hetkestä. Tuntuu välillä jopa että onko kaikkea tätä ansainnut, mutta sekin on aivan typerä ajatus.

Vauvan ihastelun lisäksi oon kerennyt tehdä myös omia juttuja enkä menettänyt "omaa elämääni", vaikka niin raskaana ollessa pelkäsin. Tietenkin vauva menee ykköseksi, mutta hyvin oon saanut järjestettyä asiat niin, että oon päässyt itse ripsihuoltoon ja ostamaan uusia vaatteita. Oon onnekas kun isä osallistuu lapsenhoitoon niin hyvin, mutta mulla on myös iso perhe lähellä ja lapselle löytyy innokkaita hoitajia. Ainut valitettava asia  mihin pitää totutella on vähäinen ja pätkittäinen uni. Oon viime päivät nukkunut hyvin ja olo on aivan eri kuin niinä öinä, kun on pitänyt valvoa ja kulkea kulkea päivät silmät ristissä. Nyt oon kuitenkin tottunut jo hieman tähän rytmittömyyteen ja oon oppinut miten kerätä itelle energiaa. Ja niin kuin kaikki sanoo, tää on vaan pieni hetki elämässä.

Mutta sellaista tänne. Vauva-arki on siis tiivistetysti ihanaa, vaikka väsyttääkin. Pitää nauttia tästä ajasta kun hän on niin pieni.

Jäikö jotain mieleen mitä en maininnut? Aattelin muuten tehdä videota ostoksista mitä ostin hetki sitten, kiinnoistaisko? Nyt lähden ihastelemaan vauvaa ja katsomaan leffaa. Kivaa viikonloppua kaikille <3

Pienen syntymä

Meidän pieni enkeli syntyi tasan kaksi viikkoa sitten ja valloitti sydämet heti ♥ Alkuun oli tosi jännittävää olla äiti ja ajatella että meidän on huolehdittava pienestä täysin, mutta hyvin on pärjätty ja poikaystävästä on ollu todella suuri apu. Siitä on kuoriutunut tosi huolehtiva isä, ja nyt vietettiinkin jo ensimmäistä isänpäivää. Aika on lähtenyt kulumaan tosi nopeeta ja nyt jo etukäteen mietin että kuin nopeaa vauva tulee kasvamaan ja kohta se on jo niin iso. Koitetaan siis nyt nauttia täysin rinnoin vastasyntyneestä ja alkaneesta vauva-arjesta.

Haluatteko kuulla enemmän siitä miten kaikki meni? Mulla meni pitkään miettiä, että haluanko julkaista vauvasta kuvia netissä, ja edelleen pitää miettiä tarkkaan että miten jatkossa, sillä tuntuu jotenkin tosi pelottavalta ajatus julkaista koko maailmalle omasta vauvasta kuvia, ja vielä ilman hänen lupaansa. Mietin myös mitä ylipäänsä haluan kirjoittaa hänestä nettiin sillä nyt jo jotkut raskauspostaukset kaduttaa. Miettikääpä jos esimerkiksi omia kasvutietoja neuvolasta löytyisi netistä? Tai kuvia lapsuusajalta? Nyt on herännyt semmonen suojeluvietti, että hirvittää mitä kaikkea oon julkaissut, ja sen vuoksi meni hetki postata tänne vauvasta mitään. Mutta tosiaan täytyy miettiä jatkoa. Nyt lähden syömisen kautta nukkumaan univelkoja pois. Mukavaa alkavaa viikkoa! :)