Joulu ja vuodenvaihde

Pahoittelen että joudun pikaisesti heittämään terveiset blogin puolelle kun oon onnistunut buukkaamaan tämänkin päivän täyteen tekemistä. Mutta kuten lupasin, tässä muutama kuva joululta, joka kului rauhallisesti ja mukavasti vanhemman siskon luona. Herkuteltiin, syötiin, ulkoiltiin ja hengailtiin yhdessä. Perinteisen rauhallisesti kului tämäkin joulu. ♥

Tänään koittaa sitten vuodenvaihde ja me juhlitaan sitä meidän pikkuperheen kesken. Mä käyn syömässä nopsaa kaverin kanssa ulkona ja sitten riennetään ostamaan tinat, mahdolliset raketit ja herkkuruoat. Illemmalla käydään katsomassa ilotulitusta, ja kotiin tullessa juodaan lasilliset shampanjaa ja tehdään ruokaa. Aika hyvältä kuulostaa  nämä suunnitelmat mun korvaan! Ja koska tää vuosi on ollut melko tapahtumarikas ja tärkeä, niin haluan koota siitä tännekin koosteen videon muodossa heti taas vaan kun ehdin. Toivottavasti jaksatte olla kärsivällisiä. Oon innoissaan miettinyt uusia tuulia myös blogin puolelle. Tää muutos saattaa jollekin olla harmitus, mutta mulle se on parempi ja hieman helpompi ratkaisu kun normaali kirjoittaminen vauva-arjen keskelle. Pääsen myös käyttämään enemmän luovuutta ja kekseliäisyyttä. Ehkä osaatte arvata mistä muutoksesta on kyse, mutta siitä lisää myöhemmin! En kuitenkaan kokonaan blogista luovu ja tärkeistä asioista haluan kirjoitella tänne. Ihanaa ja onnellista uutta vuotta kaikille ♥

Vauva melkein 2 kuukautta

Moikka moi taas! Heräsin itse joulun tuloon vasta pari päivää sitten kun vauvan ristiäiset on vieneet ajatukset kiireisen vauva-arjen lisäksi. Vauveli nukkuu vähemmän nyt päivällä, joskus vaan lyhyitä pätkiä, jolloin mun oma aika on jäänyt minimiin. Halu postata on suuri ja ideoita riittää, mutta aikaa varsinkaan nyt ei ole niin paljoa. Nyt sain kuitenkin tunnin täysin omaa aikaa kun vauveli lähti isänsä kanssa vaunulenkille. Ajattelin käyttää tän tunnin postaamiseen kahvikupin kera ♥

Jotku ehkä huomasi jo edellisistä postaksista, että vauvan kuviin on ilmestynyt ehkä häiritsevänkin näköisiä sydämiä, mutta päätin vielä tässä alussa, että en paljasta sittenkään hänen kasvoja täällä julkisessa blogissa. Vielä on hakusessa tyyli millä peitän tytön kasvot, mutta menkööt sydämet alkuun. Mulla pitkään pyöri mielessä vaihtoehdot vauvan yksityisyyden suojelemiseksi, joista yksi oli jopa lopetus, tai ainakin vauvan rajaaminen blogista pois kokonaan. Blogin kirjoittelu on kuitenkin niin tärkeä harrastus mulle ollut jo vuosia, joten en halua lopettaa kokonaan. Ja toisaalta lapsi on tietenkin niin suuri osa arkea ja elämää, että hänestä kokonaan puhuminen täällä olis tosi vaikeeta ja en haluaisikaan niin. Päätin siis, että jatkossa kerron enemmän pintapuolisesti asioita hänestä ja meidän arjesta ja kasvot pysyy piilossa. Toivottavasti ei hirveesti haittaa tää, mutta uskon että ymmärrätte hyvin. Itsestäni ja muhun liittyvistä jutuista postailen aivan samaan tyyliin kuin ennenkin. :)

Tosiaan vauvelilla on rytmit taas muuttuneet jo viikon aikana, ja yöunet on lyhentyneet siitä kuudesta tunnista pariin kolmeen tuntiin. Edelleen mä oon ite saanut nukuttua hyvin, joka on ehottoman tärkeää jaksamisen kannalta. Huomaan olevani ihan eri ihminen mitä muutama viikko sitten kun vauva nukkui huonosti yöllä. Hyvät yöunet menee mun mielestä jopa säännöllisen syömisen edelle, koska tuolloin ei kiinnostanut syöminenkään kun oli niin väsynyt. Hoksasin kuitenkin että se syöminen on imetyksenkin kannalta niin tärkeää ja pieniruokaisuus ei ainakaan helpota väsynyttä olemusta. Nyt kuitenkin uni maistuu ja toivotaan että yöt sujuu jatkossakin yhtä hyvin.

Mä tosiaan imetän tyttöä, joka sitoo omalla tavallaan mut häneen sillä ainut ruoka tulee musta. Vauva on kuitenkin saanut silloin tällöin myös pumpattua maitoa tai korviketta, jos on ollut jotain menoja. Korvikkeen saaminen ei oo vaikuttanut imetyksen sujumiseen mitenkään ja imetys itsessään on sujunut hyvin alusta asti. Kaikilla se ei oo näin, joten oon iloinen että ollaan saatu se sujumaan ja toivon että se jatkuisi hyvin jatkossakin. Mulla ei kuitenkaan henkilökohtaisesti ole mitään pulloruokintaa vastaan ja näen sen yhtä hyvänä vaihtoehtona. Monesti kauhistelen liikaa imetyshysteriaa ja varsinkin sitä, mitä syyllisyydentunteita se saa pulloruokkivissa vanhemmissa aikaan. Mitäs muuta... Oon pystynyt yllättävän hyvin tehdä kaikkea vauvan kanssa esim. juuri shoppailla ja nähdä kavereita. Tietenkin kaikki on edelleen uutta, ja äidin rooli on vasta kehittymässä ja siksi jotkut asiat on jännittänyt enemmän tai vähemmän. Alkuun vauvan hoito oli uutta ja jännittävää, sitten vauvan kanssa ulkoilu ja ihmisten ilmoilla oleminen, sitten vauvan kanssa kaupassa käynti jne. Kaikki on siis pitänyt opetella ja kokeilla ekaa kertaa, eikä kaikki vieläkään tunnu aina luontevalta. Alussa mua esimerkiks ärsytti kun varsinkin vanhemmat ihmiset tuijottaa pitkään (näytänkö joltain teiniäidiltä tosissaan?) varmaan miettien, että ompas nuori äiti. Niitä oon tuijottanut yhtä pitkään takas, sillä en näe ite nuoressa äidissä mitään erikoista. Enemmänkin nuori äiti saattaa jopa jaksaa lapsen kanssa paremmin mitä vanhempi. Mut aina löytyy näitä tuijottavia ihmisiä, eikä niistä kannata välittää.

Vauveli on kasvanut jo näin lyhyessä ajassa paljon ja on ihana, kun hän hymyilee ja reagoi näyttävämmin asioihin. Koitan ottaa hänestä kuvia niin paljon kuin vaan ehdin kun tuntuu että viikot vaan kuluu kulumistaan.

Mutta nyt täytyy itellä lähtä ostelemaan viimeisiä joululahjoja, joten palaan tänne heti kuin pääsen! En oo myöskään unohtanut videopostausta mistä puhuin pari postausta sitten ja koitan sen heti kuvata kun vaan kerkeän :)

Synnytystarina

Ihan ekaksi pahoittelut siitä että oon kirjoitellut harvemmin. Viime viikot on olleet täynnä tekemistä ja oman aikani oon käyttänyt paljolti lepäämiseen. Lepäämisen lisäksi päiviin on mahtunut vieraita, juhlia, pieniä reissuja ja vauvan kanssa ulkoilua. Vielä vähän aikaa sitten vauva valvotti muutamia öitä peräkkäin jolloin olin tosi väsynyt. Nyt kuitenkin pieni on alkanut nukkua jopa 6h yöunia, jonka myötä itekin jaksan tehdä enemmän! Yritän pikkuhiljaa aktivoitua blogin puolella kun arki on nyt "tutumpaa" ja siinä on jonkinlainen rytmi. Mutta nyt vuorossa on synnytyskertomus, ennen kuin unohdan miten kaikki kävi! ♥ En ehdi oikolukea tekstiä joten pahoittelut huonosta kielestä!

Noin kuusi viikkoa sitten oli mennyt päivä lasketun ajan yli ja olin vielä edellispäivänä varma että synnytys menee yliajalle. Mulla oli supistellut kipeästi jo melkein parin viikon ajan, joten aina supistusten tullessa ajattelin niiden menevän ohi. Supistelut tuli yleensä yöllä ja varsinkin aamuyöstä, eikä ne ollut mitenkään sietämättömiä joten pärjäsin ilman särkylääkettä. Olin kyllästynyt odottamiseen sillä ajattelin että vauva syntyisi viikon 38 käynnistyttyä, eli kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Laskettu aika koitti, ja päätin etten enää odottamalla odota synnytyksen käynnistymistä vaan koitan elää mahdollisimman normaalisti. Kävin kaupungilla kiertelemässä perjantai-iltana ja olo oli jotenkin omituinen, tuntui ettei ajatus kulje kunnolla. Mulla oli ollut synnytystä ennakoivia oireita jo parin viikon ajan ja vielä enemmän viikko ennen synnystystä. Googletin päivittäin synnytystä ennakoivia merkkejä.

En olisi koskaan uskonut, että päivä lasketun ajan yli pääsisin vihdoin tositoimiin. Lauantaiaamuna kello 8.15 heräsin kipeään supistukseen, mutta en tiennyt että synnytys oli käynnistynyt. Olin ladannut puhelimeen supistuksia kellottavan sovelluksen ja supistusten tihentyessä aloin kellottaa niitä. Sovellus laski supistuksen keston ja merkitsin sovellukseen supistusten voimakkuuden ja tiheyden. Supistukset alkoi melkeimpä heti aamulla tulla alle kymmenen minuutin välein. Alkuun supistukset tuntui asteikolla 1-10 (kuvassa oranssit pallot) alle viiden. Meikkasin ja taisin käydä suihkussa supistusten ollessa heikompia. Herätin poikaystävän yhdentoista jälkeen kun tiesin varmasti että synnytys on käynnissä. Supistukset tuli vaihtelevasti jopa parin-kolmen minuutin ja välillä hieman yli kymmenen minuutin välein. Laukut oli jo pakattu, ja suunnittelin että lähtisin sairaalaan kun kipu tuntuu asteikolla 1-10 kutosen verran. Kolmen maissa päivällä makasin sängyllä supistusten lamaannuttamana odottaen että ne menee ohi. Naama irvellä puristin tyynyä aina supistuksen tullessa ja kolmen jälkeen soitin jahkailun jälkeen sairaalaan kysyäkseni, että milloin pitää ja saa tulla (vaikka meille valmennuksessa sanottiin että ei tarvitse soittaa, vaan saa tulla heti kun siltä tuntuu). Poikaystävä alkoi olla kärsimätön ja kehoitti jo lähteä sairaalaan.

Soitettua sairaalaan sain samat ohjeet kuin synnytysvalmennuksessa, eli tulla kuin itsestä tuntuu. Ajattelin odottaa vielä jonkin aikaa niin että supistukset tulee parin minuutin välein ja tuntuu kipuasteikolla 6. Lopetin kellottamisen, ja kuuden maissa poikaystävä soitti taksin mun olon ollessa jo tuskainen. Taksissa supistukset tuntui heikommin ja olin varma että meidät käännytetään takaisin. Meitä alkoi jännittää ja molemmat istui hiljaa katsellen ulos pimenevää iltaa. En uskonut että oikeesti meille syntyisi kohta lapsi. Sairaalan pihassa aloin jänistää ja koitin hidastella sairaalaan sisälle menoa. Tiuskin jo kivusta ja jännityksestä mennessä sisään. Sairaalan käytävät oli pelottavan hiljaiset ja osasto oli aivan erilainen kun olin kuvitellut. Ruuhkaa ei ollut, enkä nähnyt yhtäkään muuta synnyttäjää. Pääsin makaamaan käyrille ja olin varma että meidät käännytetään takaisin sillä supistuksia ei kuitenkaan piirtyisi monitoriin. Kätilö teki tutkimuksen ja kertoi kohdunsuun olevan jo 5 cm auki. Hän ohjasi vaihtamaan sairaalavaatteet ylle ja siirtymään synnytyshuoneeseen. Sain kuulla että oon reippaasti pärjännyt kipujen kanssa kotona, sillä moni ensisynnyttäjä kuulemma siinä vaiheessa käy useampaan otteeseen näytillä sairaalassa.

Siirryttiin synnytyshuoneeseen joka oli paljon mukavempi mitä olin odottanut. Puolapuut, jumppapallo, iso amme ja oma WC toi rauhoitusta jännitykselle. Jäin odottamaan henkilökuntaa kieriskellen penkillä kivuissa. Ajattelin edelleen, että kipujen pitäisi olla kovempia jotta kannattaa ottaa puudutetta. Mulla oli ollut suunnitelmissa mennä ammeeseen loikoilemaan jos se helpottaisi kipuja joten hoitaja laittoi sen valmiiksi. Ammeen ollessa valmis lähdin sitä kohti mutten enää kivuilta voinut kävellä. Olin suunnitellut, että otan kivunlievitystä sitten vasta kun on pakko. Siinä vaiheessa kun kivut alkoi pyörryttää ja oksettaa siirryin vuoteeseen makaamaan. Pyysin puudutetta ja mua suositeltiin ottamaan kohdunkaulan puudutus. Puudutus lievitti supistuskipuja paljon ja tunsin olevani taivaassa kun kipu lievittyi. Käyrälle piirtyi supistuksia, mutta en tuntenut niitä kivuliaina. Kohdunsuu oli pian jo 10 cm auki ja siinä vaiheessa mietiskelin vielä että pärjäänkö ponnistusvaiheen ilman kivunlievitystä, sillä edellisestä puudutteesta alkoi tehot loppua. Oli kuitenkin liian myöhä ottaa epiduraalia ja olin suunnitellut etten sitä ota ennen kuin pakko. Kyselin kuinka kivulias ponnistusvaihe on ja mulle vastattiin että hyvin oon pärjännyt tähänkin asti, joten en välttämättä tarvitse enempää puudutetta.

Mulle suositeltiin pudendaalipuudutusta, jonka mieluusti otin varmuuden vuoksi. Seuraavaaksi ruvettiin puskemaan vauvaa pihalle. Huoneessa henkilökunta vaihtui ja ihmisiä pörräsi ympärillä useampi. Ponnistusvaihe oli kivuliaampi mitä kuvittelin ja mitä mulle sanottiin, ja huusinkin niin että käytäville varmasti kaikui. Ponnistusvaihe oli pitkä, 1,5 tuntia, mutta en ite huomannut sen kestoa. Ponnistusvaiheen lopulla mietin etten koskaan enään synnyttäisi. Viimeiset hetket sujui hitaammin ja hieman hankalemmin mitä alussa ja vaihetta nopeutettiin puhkaisemalla kalvot. Loppuvaihe oli yhtä huutoa ja vikinää, mutta pian lapsi olikin jo rinnalla. Minun rakas pieni tyttö. ♥ Tunsin pientä epäonnistumisen tunnetta koska olin ollut niin hidas, mutta hoitajat kertoi synnytyksen sujuneen hyvin. Tytön maatessa rinnalla olo oli tosi epätodellinen ja en uskonut tapahtunutta todeksi. Olin onnellinen että kaikki sujui hyvin ja myös jumalattoman onnellinen että se oli ohi.

Miten vauva-arki on lähtenyt käyntiin

Kulunut melkein kolme viikkoa kotona on mennyt ihan tajuttoman nopeaa ja päivät kuluu ihan huomaamatta ohi. Reilun viikon kuluttu vauva on jo kuukauden, apua! Sairaalassa kotiutumispäivänä meitä kumpaakin jännitti lähtä kotiin pienen kanssa sillä kaikki oli uutta, vaikka mulla on jonkin verran kokemusta lastenhoidosta. En kumminkaan koskaan ollut hoitanut vastasyntynyttä. Parin ekan päivän haparoinnin jälkeen kaikki on kuitenkin lähtenyt sujumaan hyvin ja tosiaan oon tosi iloinen kuinka paljon poikaystävä tekee auttaakseen töidensä lisäksi. Hänestä huokuu rakkaus ja hoivavietti pientä kohtaan ja mä vaan hymyilen kun katson heitä yhdessä. Mulla on aina ollut sellainen ajatus että yhteistä lasta hoitaa sekä äiti että isä tasavertaisesti. Ei ole siis äitin tehtävä vaihtaa vaippoja tai hoitaa lasta sillä isä käy töissä (tietty sen ajan kun isä on töissä ja hänenkin pitää töiden jälkeen saada levätä) vaan alusta alkaen sen tekee kummatkin. En oo ymmärtänyt sellaista ajatusta että automaattisesti isä käy töissä ja äiti hoitaa kodin ja lapsen. Samoiten jos itse käyn jossain esimerkiksi vaikka kampaajalla, niin lasta ei anneta "hoitoon isälle", vaan isä hoitaan lastansa samalla tavalla kun mä hoidan häntä isän ollessa omilla menoillaan. En ole ominut vauvaa itselleni sillä mun mielestä on tärkeää, että vauva luo suhteen kumpaankin vanhempaan alusta asti.

Ekat pari viikkoa meni opetellessa asioita ja totutellessa uuteen arkeen. Päivät on kulunut tutustellessa lapseen ja hänen tapoihin. Tällä kolmannella viikolla tuntuu että osataan ottaa rennommin jo ja vauvaan on tutustunut pikkuhiljaa. Vaikka vauvalla ei rytmiä vielä olekaan niin osaan jotenkin ennustaa milloin hän nukkuu tai on hereillä. Toisaalta odotan että hänen kanssa voi kommunikoida vielä paremmin, mutta toisaalta en haluaisi että hän tuosta kasvaa koskaan. Päivät kuluu ihastellessa ja tuijotellessa ihanuutta. Vaikka oma aika määräytyy vielä vauvan ehdoilla niin en vaihtaisi tätä mihinkään, enkä voisi enää kuvitellakaan elämää ilman häntä. ♥ Ei tarvi varmaan kertoa edes että kuin onnellinen ja kiitollinen terveestä lapsesta ja tästä pikku perheestä olen. Koska en oo tottunut koskaan ruusuilla tanssimiseen niin mielessä käy pieni pelko, että entä jos jotain sattuu ja tää onni viedään pois. Mutta ei sellaista voi pelätä vaan pitää nauttia tästä hetkestä. Tuntuu välillä jopa että onko kaikkea tätä ansainnut, mutta sekin on aivan typerä ajatus.

Vauvan ihastelun lisäksi oon kerennyt tehdä myös omia juttuja enkä menettänyt "omaa elämääni", vaikka niin raskaana ollessa pelkäsin. Tietenkin vauva menee ykköseksi, mutta hyvin oon saanut järjestettyä asiat niin, että oon päässyt itse ripsihuoltoon ja ostamaan uusia vaatteita. Oon onnekas kun isä osallistuu lapsenhoitoon niin hyvin, mutta mulla on myös iso perhe lähellä ja lapselle löytyy innokkaita hoitajia. Ainut valitettava asia  mihin pitää totutella on vähäinen ja pätkittäinen uni. Oon viime päivät nukkunut hyvin ja olo on aivan eri kuin niinä öinä, kun on pitänyt valvoa ja kulkea kulkea päivät silmät ristissä. Nyt oon kuitenkin tottunut jo hieman tähän rytmittömyyteen ja oon oppinut miten kerätä itelle energiaa. Ja niin kuin kaikki sanoo, tää on vaan pieni hetki elämässä.

Mutta sellaista tänne. Vauva-arki on siis tiivistetysti ihanaa, vaikka väsyttääkin. Pitää nauttia tästä ajasta kun hän on niin pieni.

Jäikö jotain mieleen mitä en maininnut? Aattelin muuten tehdä videota ostoksista mitä ostin hetki sitten, kiinnoistaisko? Nyt lähden ihastelemaan vauvaa ja katsomaan leffaa. Kivaa viikonloppua kaikille <3

Pienen syntymä

Meidän pieni enkeli syntyi tasan kaksi viikkoa sitten ja valloitti sydämet heti ♥ Alkuun oli tosi jännittävää olla äiti ja ajatella että meidän on huolehdittava pienestä täysin, mutta hyvin on pärjätty ja poikaystävästä on ollu todella suuri apu. Siitä on kuoriutunut tosi huolehtiva isä, ja nyt vietettiinkin jo ensimmäistä isänpäivää. Aika on lähtenyt kulumaan tosi nopeeta ja nyt jo etukäteen mietin että kuin nopeaa vauva tulee kasvamaan ja kohta se on jo niin iso. Koitetaan siis nyt nauttia täysin rinnoin vastasyntyneestä ja alkaneesta vauva-arjesta.

Haluatteko kuulla enemmän siitä miten kaikki meni? Mulla meni pitkään miettiä, että haluanko julkaista vauvasta kuvia netissä, ja edelleen pitää miettiä tarkkaan että miten jatkossa, sillä tuntuu jotenkin tosi pelottavalta ajatus julkaista koko maailmalle omasta vauvasta kuvia, ja vielä ilman hänen lupaansa. Mietin myös mitä ylipäänsä haluan kirjoittaa hänestä nettiin sillä nyt jo jotkut raskauspostaukset kaduttaa. Miettikääpä jos esimerkiksi omia kasvutietoja neuvolasta löytyisi netistä? Tai kuvia lapsuusajalta? Nyt on herännyt semmonen suojeluvietti, että hirvittää mitä kaikkea oon julkaissut, ja sen vuoksi meni hetki postata tänne vauvasta mitään. Mutta tosiaan täytyy miettiä jatkoa. Nyt lähden syömisen kautta nukkumaan univelkoja pois. Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Mitä kaikkea aijon tehdä raskauden jälkeen

Oon bongannut näitä haasteen tyyppisiä postauksia siitä, mitä kaikkea tyypit on odottaneet että pääsee taas tekemään raskauden päätyttyä. Koska myös mulla näitä asioita riittää, niin tässä tulee mun kaipaamia asioita joita haluan pian päästä tekemään!

- Nukkua vatsallaan ja missä asennoissa tahansa
Pieni, mutta niin suuri asia mitä oon odottanut paljon. Mun lempi nukkumisasento on vatsallaan nukkuminen ja välillä oon vahingossa mennyt melkein vatsalleen nukkumaan ja pian huomannut ettei se onnistukaan. Oon myös hiukan kyllästynyt makaamaan pelkästään kyljillä ja selällään loikoillessa sängyllä.

- Kävellä (ja juosta) normaaliin tahtiin muiden kanssa
On ollut pikkasen ärsyttävää joka kerta muiden seurassa kävellessä toistella samaa virttä: "Oota! En jaksa kävellä niin nopeeta enään..."

- Ostaa ja käyttää oman kokoisia vaatteita (!!!)
Voi olla että mun vaatekoko ei tule olemaan sama mitä ennen raskautta, mutta ainakin pääsen käyttämään normaaleja farkkuja ja paitoja äitiysvaatteiden sijaan. Oon pyöritellyt samoja muutamaa äitiysvaatetta monta kuukautta, joten ai että on ihana saada taas omat vaatteet takas! Rakastan vaatteita joten tää on yks suurimmista asioista mitä oon odottanut. Tieytysti maha ei häviä samana päivänä synnytyksestä, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa...

- Vähentää Bio-Oililla lotraamista
Oon yrittänyt välttää ja vähentää raskausarpia öljyämällä ihoa jokaikinen aamu- ja ilta Bio-Oililla perusrasvan lisäksi, mutta tuloksetta... Uskon että se on hieman saattanut ehkäistä enimpiä arpia, mutta kyllä niitä silti ihan kiitettävästi on tullut. Oon kuitenkin helpottunut ettei jo muutenkin pitkien aamu- ja iltarutiinien lisäksi tarvitse lotrata bio-oililla ja odottaa sen kuivumista.

- Juoda alkoholia silloin tällöin esimerkiksi juhlissa

- Käydä konserteissa/baarissa/tapahtumissa/keikoilla yms... mihin raskauden vuoksi ei ole päässyt
Vaikka oon unohtanut baarissa käymisen kokonaan enkä erityisesti oo kaivannut sitä, niin varmaan siellä aijon joskus piipahtaa. Enemmän kuitenkin odotan esimerkiks konserteissa yms. käymistä kun nyt en semmosiin kovan melun vuoksi ole mennyt.

- Aloittaa kuntosalilla käynnin taas
Alkuvuodesta olin jo pääsemässä parempaan vauhtiin salilla käymisen kanssa, mutta raskauden tultua tietoon se jäi koska en uskaltanut tai jaksanut jatkaa. Nyt kun on tietoa raskaudesta ja liikunnasta enemmän, niin tiedän että olisin siellä pidempään voinut huoletta käydä. Mutta onneksi sen pystyy aloittaa synnytyksen jälkeen uudestaan ja nyt on enään valittava kahden kuntosalin väliltä.

- Käydä (juoksu)lenkillä ja harrastaa muuta liikuntaa
Voi että oon kaivannut juoksulenkkejä musiikit korvilla soiden erityisesti pururadalla. Tosin voi olla että tulee lunta ennen kuin pääsen sinne asti, mutta onhan sitten hiihtäminen (en tosin omista suksia :D) ja muu talviurheilu keksitty.

- Juoda kahvia normaalin määrän ja energiajuomaa silloin tällöin
Tiedän että näitä ei kannate hirveitä määriä juoda jos imettää, mutta en ole kaivannutkaan kahvia sitä max 1-2 kuppia enempää päivässä. Energiajuomaa juon muutenkin tosi harvoin, ja tällä meinaan sellaista tilannetta jolloin ei muuten pysyisi hereillä.

- Syödä kaikkia ruoka-aineita rajoituksetta

- Saada oma tuttu kroppa takas, kiinteyttää sitä ja saada ehkä vähän lihasta ja lihasvoimaa!

- Mennä kampaajalle ja vihdoin tehdä hiuksille muodonmuutos
Oon kerran värjännyt hiukset raskauden aikana, mutta haluan odottaa suuremmat käsittelyt synnytyksen yli. Arvatkaa kuin oon odottanut tätäkin!

- Käyttää korkokenkiä
Vaikka en usein käytä mukavuudenhaluisena korkokenkiä (ja koska oon melko pitkä, vaikka eihän se sitä estä...), niin olisi kiva saada vaihtelua ja pistää sellaiset pitkästä aikaa jalkaan esimerkiksi juhlimaan lähtiessä tai miks ei arkenakin! Jospa nyt innostuisin niistä enemmän.

- Reissata kauemmas
Tässä loppuvaiheessa en oo enään uskaltanut lähtä kauemmas reissuun sen pelossa että lapsi syntyisikin just silloin. Mutta kohta ei ole enään tätäkään ongelmaa.

- Laittaa kengät jalkaan ilman penkkiä ja kyykistellä normaalisti
Nyt oon helpottanut kenkien jalkaan saamista penkille istumalla, sillä on kurjaa taivuttaa itseään kenkiä kohti kun litistää mahan samalla.

- Lähtä huoletta kaupungille tai minne ikinä ilman pissalla käymistä
On ollut tosi puuduttavaa pelätä kaupungille lähtiessä että pissahätä yllättää taas ihan just ja jopa suunnitella reittejä matkalla olevien vessojen kautta.

Tässä olisi mulle ekana mieleen tulevia asioita mitä odotan jo kovasti! Tietysti näitä riittää vaikka mitä muita ja tuun varmaan pian huomaamaan mitä kaikkea oonkaan kaivannut... Ja toki näiden asioiden toteuttamiseen menee hieman aikaa, enkä oletakaan että suoraan synnäriltä pääsen matkustamaan tai konserttiin, vaan vauva vie huomion alkuun. Mutta oon sitä mieltä, että myös omista unelmista ja intohimoista on pidettävä kiinni oli sitten lapsia tai ei :)

Löytyykö sieltä samoja asioita mitä kaipaa tai odottaa, vaikka ei olisikaan raskaana?

Kuvat kollaasi 1: Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 Kuva 4 Kollaasi 2:

Kuva 1 Kuva 3 Kuva 4 Kollaasi 3: Kuva 1 Kuva 3 Kuva 4

Mitä lähtee mun mukaan sairaalaan

Tää postaus on odotellut luonnoksissa jo pidempään koska oon viivytellyt sairaalakassin pakkaamista ikuisuuden. Laskettu aika on tällä viikolla, joten nyt otin itteäni niskasta kiinni ja pakkasin kamat sairaalareissua varten. Kyse on onneksi vain muutamasta päivästä siellä, mutta yritän silti tehdä olon mahdollisimman mukavaksi. Katsotaan siis mitä mulla lähtee mukaan kuuluisaan sairaalakassiin.

Mulle:

- Laukkuun: Neuvolakortti, henkkarit, vitamiinit, kuulokkeet ja puhelin, purkkaa, lompakko, kamera ja laturi, hajuvesi (niitä ei tosin kait saa käyttää sairaalassa?), sudoku ja sanapeli, meikit, pompula, harja, särkylääkettä (sairaalasta kyllä saa myös)
- Hygieniatuotteet: Siteitä (sairaalasta saa kyllä jättikokoisia vaippoja :D), dödö, hammasharja ja tahna, pesuaineet, sheiveri, bio-oil, meikinpoistoaine, silmämeikinpoistoaine, vanulaput, kasvorasva, rasva

- Kotiutumisvaatteet: Pari toppia, velour asu, ei niin seksikkäitä alusvaatteita ja sukkia. Otan varmaan myös hupparin ja legginsit sairaalassa pidettäväksi, jos en sitten käytä pelkästään sairaalan tarjoamia vaatteita sotkeutumisvaaran vuoksi

- Imetys: Imetysliivit, lanoliini, liivinsuojat, imetystyyny (jos ehtii tulla postissa)

Vauvalle:

- Kotiutumisvaatteet: 50 cm asu (body, puolipotkarit, sukkikset, "lämpöpuku"), 56 cm asu (body, potkuhousut, huppari), tumput käsiin, sukat, lämmin pipo ja myssy, potkuhousut, toppahaalari

- Pari vaippaa varuulta (sairaala tarjoaa vaipat), turvakaukalo, kantoreppu, harso

Evääksi:

Pillimehua, kuivattuja luumuja ja vesipullo. Vielä varmaan täytyy ostaa proteiinipatukoita, myslipatukoita ja jotain pientä hyvää yms.

Onko vinkkejä sairaalakassin sisällön suhteen? Mitä koit itse tarpeelliseksi ja mitkä näistä vaikuttais turhalta?

Viikko laskettuun aikaan

Moi taas pienen hiljaiselon jälkeen! Tässä tulee aika varmasti (ja toivottavasti) viimeinen raskausviikkopostaus! Niinku viimeksi mainitsin, niin oon ottanut tarkoituksella aikaa itselle ja levolle. Oon levännyt jo niin paljon että välillä tuntuu että tuun hulluksi neljän seinän sisällä, mutta uskon että tää on vaan hyväksi nyt, ja näin on tuntunut tähän asti parhaalta. Oon viime päivät odottanut jo pikkasen malttamattomasti synnytyksen käynnistymistä, sillä ennakoivia oireita on ollut jonkin verran. Toisaalta nekään ei ikinä kerro varmasti millon lähtö tulee, joten alan jo uskomaan että odottaa joutuu ainakin laskettuun aikaan tai sen yli. Koitan kuitenkin keskittää ajatukset muualle kuin synnytyksen odottamiseen (vaikka se välillä tuntuu tosi hankalalta ja en varmaan ole ainut joka googlettaa jatkuvasti ennakoivia merkkejä tässä vaiheessa...) ja koitan nauttia näistä päivistä.

Kävin kasvukontrollissa alkuviikosta ja siellä saatiin painoarvioksi nyt hiukan yli 3000 g, eli normaalipainoinen lapsi tulossa näillä näkymin ♥ Vauvalla oli myös kaikki hyvin ja lääkärin paineluihin se ainakin reagoi heti potkimalla takas. Neuvolassa kävin myös keskiviikkona kun tässä lopussa käyntejä on jatkuvasti, ja sielläkin kaikki oli tavanomaisesti. Mulla oli edelleen hieman koholla verenpaineet joka selittää päänsäryn. Paino on tähän mennessä noussut yhteensä 13,2 kg. Nämä käynnit oli siis viikolla 38 ja tänään vaihtui viikko 39, eli tasan viikko laskettuun aikaan.

Nyt ruvetaan nauttimaan viimeisestä "lapsivapaasta" viikonlopusta poikaystävän kanssa ♥ Vaikka ei voi ennustaa päättääkö lapsi syntyä tänä viikonloppuna vai vasta ens viikolla... Leppoisaa viikonloppua teille myös! ♥  Ja ps. Lähiaikoina ajattelin toteuttaa postauksen siitä, mitä kaikkea aijon tehdä kun lapsi on ponnistettu pihalle ja pystyn taas tehdä monia asioita! Mitä asioita oon odottanut kuin kuuta nousevaa ja mitä on to do- listalla.

Raskausviikko 37 ja piinaava nälkä

Vähän sotkussa vielä vaatteet, mutta ehkä se ei ole niin vakavaa.

13 päivää laskettuun aikaan. Mulla on viime päivinä ja varsinkin öisin ollut supistelua enemmän ja vähemmän, ja esimerkiksi viime yönä alkoi jo jännittää että nytkö se synnytys käynnistyy. Toisaalta odotan käynnistymistä jo, mutta toisaalta pelottaa, jännittää ja mietin että oonko ja ollaanko valmiita. Käytännön asiat on kunnossa: suurimmat hankinnat on tehty ja ensi viikolla on vielä tarkoitus imetykseen liittyviä juttuja hommata. Hoitopöytä on vielä kokoamatta ja muutama lakana ja vaate täytyy vielä pestä. Jos lapsi syntyisi tänä yönä, oltaisiin käytännössä siihen valmiita mutta tietysti se jännittää. Mua jotenkin helpottaa myös ens viikolla oleva kasvukontrolli jossa saan lisää tietoa beibin tilanteesta (toivottavasti). Tuntuu että maha on lopettanut kasvunsa, enkä huomaa suurta eroa aijempiin masukuviin vaikka jonkin verran venymistä on kyllä tapahtunut. Omasta painosta en osaa sanoa mitään.

Viikko 37 kului oikeestaan aika hyvin, eikä mitään uutta kummempaa oiretta tullut. Väsymys on tosiaan painanut jonkin verran ja yöunet on pitkät. Ainut huomattava ero on se, että pitkään kävely ja pyöriskely esimerkiksi kaupungilla saa jalat särkemään pahasti, ja myös siksi oon ajatellut levätä tämän viimeisen kaks viikkoa ja tehdä vain sitä mitä itse haluan. Kaikki sanoo että on järkevää kerätä nyt voimia ja levätä, tehdä sitä mitä tahtoo ja ottaa "ilo irti" vapaudesta, vaikka oon edelleen sitä mieltä ettei vauva tule riistämään vapautta, vaan järjestämällä saa elettyä haluamallaan tavalla. On tosi ihanaa, että pääsen kohta tästä piinaavasta jatkuvasta nälästä eroon, joka herättää mut yöllä vaikka söisin päivisin kuinka. On tosi puuduttavaa tankata päivän aikana jatkuvasti jotain ja yöllä herätä tuloksetta nälkään. Nälkä ei lähde vaikka annokset on kuin suuria ja se palaa takaisin pian edellisen aterian jälkeen. Mutta ei kauaa enää. Odotan jo innolla miten päästään luomaan meidän näköinen vauva-arki ja miten saan sovitettua siihen omat menot ja muun elämän. Oon monelta ihmiseltä oppinut ettei lapsi tule kääntämään elämää täysin erilaiseksi, vaan järkkäämällä asiat saa järjestettyä ja oma elämä jatkuu myös lapsesta huolimatta.

Viimeiset kolmetoista päivää (jos menee edes niin kauaa) pyhitän levolle, parisuhteelle ja itselleni. Koitan nauttia tästä ajasta vaikka tietysti odotan jo innoissaan tulevaa pientä. Katsotaan monta raskausviikkopostausta ehtii enään tulla, vai tuleeko enään ollenkaan... mutta nyt mennään tosiaan 38+1 viikossa.

Rentouttavaa viikonloppua teille ♥

3 asiaa- haaste

Viime viikko meni reippaasti kävellessä ympäriinsä päivisin, jonka seurauksena illat makailin jalat kohti kattoa kotona. Samalla tavoin on oikeestaan lähtenyt myös tämä viikko. Väsymys on lisääntynyt reippaasti, joka on vaikuttanut tänne blogin aktiivisuuteen. Toivottavasti jaksatte kuitenkin olla kärsivällisiä postausten suhteen sillä intoa mulla riittää, vaikka ei niin paljon enää jaksamista. Muuttohommat alkaa pikku hiljaa olla takanapäin ja ollaan käyty ostelemassa uusia juttuja kotiin viikonloppuna. Kämppäpostausta tulossa siis heti kun saadaan loput jutut koottua, sillä makkari muistuttaa vielä varastoa. Raskausjuttuja on ollut paljon viime aikoina täällä niin ajattelin toteutttaa blogeissa pyörivän 3 asiaa- haasteen vaihteluksi muuhun sisältöön. Postauksia saa myös aina toivoa. Kivaa illanjatkoa! :)

Kuvituksena toimii muutama kuva viikonlopulta, joka kului pitkälti rentoutumisen merkeissä sunnuntaita lukuun ottamatta.

3 asiaa, joista pidän...

- Hyvä ruoka, erityisesti ravintolaruoka. Jos mulla olisi paljon rahaa niin mulla olisi varmasti oma kokki, joka tekisi monipuoliset ja terveelliset ateriat päiville. :D

- Hempeämmät ja "tyttömäisemmiät" värit pukeutumisessa ja muussa (nykyään). Tää ei tosiaan aina ole ollut näin, vaan oon ollut enemmänkin kova harmaan ja mustan ystävä, mutta nyt viime aikoina jostain syystä vaaleammat sävyt on alkaneet innostaa.

- Kävely- ja juoksulenkit musiikit korvilla soiden. Tykkään kävellä pidempiäkin matkoja raittiissa ilmassa jos vaan lempimusiikkia voi kuunnella samalla. Vielä parempi on juosta musiikin tahtiin ja ootan jo sitä milloin pääsen kunnon lenkille taas!


3 asiaa, joista en pidä...

- Tuijottavat ihmiset. En ymmärrä esimerkiksi kadulla (pitkään) tuijottavia ihmisiä, sillä ite en edes kehtaa tuijottaa ketään. Monesti saatan jopa virnuilla takas jos joku sattuu tuijottamaan kovin pitkään (lapset asia erikseen).

- Liian pitkään nukkuminen. En pidä siitä tunteesta kun on nukkunut puolille päivin ja päivää on kulunut liikaa, tulee jotenkin laiska olo, vaikka kyllä sitä saa nukkua halutessaan myöhään.

- Liian myöhään valvominen. Vaikka viikonloppuisin on kiva valvoa myöhempään ja ei tarvitse miettiä aikaisin nukkumaanmenoa, niin tykkään enemmän säännöllisestä rytmistä. Leffoja tosin haluaisin jaksaa kattoa nukahtamatta viikonloppuisin.


3 asiaa, joita tein viikonloppuna...

- Perjantaina vietettiin poikaystävän synttäreitä rennolla meinigillä. Ollaan myös saunottu tosi usein täällä uudessa kämpässä.

- Lauantaina nukuin (liian) pitkään ja illasta kävin leffassa pitkästä aikaa.

- Sunnuntaina käytiin ikeassa ostamassa kotiin uusia juttuja. Nyt vihdoin alkaa tuntua kodikkaalta tämä uusi asunto.

Oon pitkään etsinyt uutta hajuvettä, ja jonkin aikaa sokoksen tuoksuja nuuskiessa päädyin tähän Guessin Dare tuoksuun. Ostin myös pitkästä aikaa uuden beauty blenderin edellisen kadotessa mystisesti.

3 asiaa, joita osaan...

- Saada ihmiset nauramaan. En tiedä oikeestaan miksi, tai että johtuuko se siitä että nolaan itseäni usein, mutta ainakin oon kova selittämään asioita joskus aika pitkän kaavan mukaan.

- Tanssia. Rakastan tanssimista, mutta nyt se on jäänyt kyllä reippaasti vähemmälle.

- Analysoida asioita. Ennen olin vielä kovempi analysoimaan ja pohtimaan asioiden syitä ja selityksiä, mutta se piirre ei kyllä oo kadonnut mihinkään vaikkakin vähentynyt.

3 asiaa, joita en osaa...

- Leipoa. Osaan perusjuttuja leipoa mutta en esimerkiksi tehdä hienoja kakkuja tai piirakoita (en koskaan tosin ole yrittänyt).

- Laittaa hiuksia. Oon tosi laiska laittamaan hiuksia, joka on johtuu varmaan siitä etten osaa sitä kovin hyvin. En omista hiustenkuivainta, suoristusrautaa tai mitään muotoilusuihkeita. Ostin ekaa kertaa moniin kuukausiin taas hiuslakkapullon itelleni. 

- Tehdä nopeita päätöksiä. Haluaisin osata spontaanisti päättää mitä esimerkiksi kaupasta ostaa, mutta yleensä siinä menee ainakin muiden mielestä liian kauan.

3 asiaa, joita haluaisin osata...

- Laittaa hiuksia. Seuraan esimerkiksi instagramissa muutamaa hiustutoriaali käyttäjää, mutta yleensä skippaan videot siinä uskossa etten ite kuitenkaan osaisi tai jaksaisi taiteilla mitään hiuksille. Tässä voisin kyllä tsempata, sillä uskon että osaisin kampauksia tehdä ohjeita noudattamalla.

- Tehdä ruokaa. Osaan leipomisen tavoin perusruokaa laittaa mutta yleensä en monimutkaisia reseptejä jaksa edes kokeilla. Inhoan ruoanlaittoa ja se näkyy laiskuudessa yrittämiseen.

- Säästää rahaa. Vaikka laadinkin melkein joka kuukausi jonkinlaisen budjetin kuukaudelle niin melko nopsaa alkaa ote lipsua budjetin noudattamisesta, ja varsinkin loppukuusta ihmettelen mihin rahat on taas mennyt.

3 asiaa, mitä minun pitäisi tehdä...

- Pyykätä vauvanvaatteet ja hankkia viimeiset tarvittavat pienet jutut. Se sairaalakassin pakkaaminenkin on vähän jäänyt vaikka tiedänkin mitä sinne lähtee matkaan.

- Mennä kampaajalle. En edes kehtaa miettiä kuin pitkä aika edellisestä kerrasta on... Tedän karun totuuden mun hiusten väristä ja varsinkin latvojen kunnosta, ja suunnitelmissa on heti synnytyksen jälkeen mahdollisimman pian käydä kampaajalla.

- Siivota ja järjestää loput paikat kotoa kuntoon. 

3 asiaa, joista stressaan...

- Miten parisuhde muuttuu lapsen synnyttyä. Tiedän että meillä tulee menemään varmasti hyvin, mutta stressaan jo nyt että saadaanko tarpeeksi aikaa toisillemme ja miten suhde muuttuu lapsen myötä.

- Miten synnytys menee, miten palaudun siitä (enkä tällä viittaa painoon vaan muihin juttuihin) ja haaleneeeko ilmestyneet raskausarvet. Tietysti myös vauvanhoito jännittää ja kaikki siihen liittyvä, vaikka oonkin tulevasta tosi iloinen.

- Raha-asiat.

Tilasin pitkästä aikaa pizzaa viikonloppuna, vaikka en erityisesti tykkää pizzasta.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...

- Sauna. Ennen en kovin paljoa pitänyt saunomisesta siellä tulevan huonon olon vuoksi, mutta nykyään siedän kuumuutta paremmin ja viihdyn siellä hyvin.

- Blogien luku tai netin selaaminen. Mulle rentouttavaa on lukea blogeja ja selata esimerkiksi nettikauppoja.

- Ihan vain oleminen tekemättä ollenkaan mitään.

3 asiaa, joista puhun usein...

- Riippuu paljon kenen kanssa, mutta yleensä ihmissuhteet, työt, tulevaisuuden jutut ja arkipäiväiset asiat.

- Kuinka mulla on nälkä tai kuinka voisin syödä.

- Siskojen kanssa varsinkin hiuksiin ja kauneudenhoitoon liittyvät jutut.

3 asiaa, joita puen mielelläni päälle...

- Nyt oon viihtynyt hyvin väljissä ja rennoissa vaatteissa (esimerkkinä alla oleva kuva), mutta yleensä puen melko tiukahkot farkut.

- Väljät neuleet jotka ei ole kutittavaa kangasta.

- Joustavat topit ja collegehousut.

3 asiaa, joita en pue päälleni...

- Hameita, vaikka en ymmärrä miksi, ja tähän tekisin mielellään muutoksen.

- Korkeita korkoja. Oon melko mukavuudenhaluinen joten sillä selittyy tämä. Haluaisin kyllä käyttää korkoja enemmän mutta yleensä mukavuus voittaa.

- Kovin tiukkoja yläosia jotka puristaa.

Ostin lisäksi mukavan ja pehmeän oloasun kotiin, joka on ollut melkein päivittäisessä käytössä kotona ollessa.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...

- Uusia vaatteita voisin haalia jatkuvasti sillä kyllästyn tosi nopeaa.

- Hiustenlaittovehkeitä.

- Ajokortti ja auto, se autokoulu jäi kesällä käymättä.

3 asiaa, joista unelmoin...

- Parisuhde joka kestää ja pysyy ns. virkeänä.

- Ulkomaanmatka poikaystävän kanssa.

- Onnellinen tulevaisuus ja terveys kaikilla tavoin.

3 asiaa, joita pelkään...

- Iltaisin meidän kämppä. Mulla alkaa aina myöhään illalla jostain syystä mielikuvitus laukkaamaan niin paljon että säikyn vaatekasoja, saunaa wc:ssä käydessä ja yksin pimeässä olemista.

- Että tulisin hulluksi. En tiedä miks, mutta monesti pelottaa että jos yhtäkkiä sekoaisin päästäni ja mulle tulisi joku vaikea psykoosi tai muu vastaava.

- Läheisten menettäminen tai sairastuminen.

3 asiaa, joiden toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...

- Lapsen syntymä ja että lapsi voi hyvin, on tarpeeksi "iso" syntyessään ja on terve.

- Löytäisin sopivan uuden talvitakin.

- Päästäisiin lähtemään ulkomaille muutamien kuukausien sisään.

Vauvan pienipainoisuus

Edellisellä viikolla 36, ja vielä ollessa edellisessä asunnossa heräilin öisin suunnilleen aina neljän aikaan ja saatoin valvoa parikin tuntia. Joskus yöheräämisen syy oli nälkä, mutta yleensä heräsin ilman syytä. Alkaneella viikolla 37 (36+4) yöheräämiset on jäänyt pois onneksi ja nukun reippaat yöunet. Muuten viikko 37 on alkanut positiivisin fiiliksin ja neuvolakäynnillä kaikki näytti olevan hyvin. Painoa mulle on tähän mennessä kertynyt 10,5 kiloa. Paino mulla on tosiaan tässä loppuvaiheessa ollut aika nopeassa nousussa ja se on noussut sitä yli 500 g:n viikkovauhtia. Vauvan sykkeet on olleet edelleen hyvät ja liikkeitä oon tuntenut. Ainut, mikä pistettiin merkille käynnillä oli pysähtynyt sf-mitan kasvu, ja sen vuoksi mut lähetettiin äitiyspoliklinikalle kasvukontrolliin. Tänään oli kontrolli ja siellä oli tosi mukava lääkäri vastassa. Lääkäri teki kaiken maailman tutkimuksia ja ei löydetty mitään poikkeavaa vauvasta. Istukka toimi normaalisti ja virtaukset oli hyvät. Vauva oli kuitenkin pienikokoinen, ja sen vuoksi käyn vielä parin viikon kuluttua uudestaan kontrollissa (ellen oo synnyttänyt). Painoarvioksi saatiin nyt noin 2605 grammaa. Mitään syytä pienikokoisuudelle ei löytynyt ja lääkäri epäili sen olevan geneettistä ja perimän määrittelemää, sillä mun paino on kuitenkin noussut hyvin.

Kävin myös synnytysvalmennuksessa lääkärin jälkeen ja sieltä sain osittain jo ennestään tuttua tietoa synnytyksestä, mutta myös uutta tietoa ja hyödyllisiä muistilappuja kotiin esimerkiksi siitä, milloin kuuluu lähteä sairaalaan, mitä kivunlievitysmenetelmiä on käytettävissä jne. Nythän mennään jo niillä viikoilla, että vauva voi syntyä hetkenä minä hyvänsä ja mua se ei kyllä edes haittaisi. Alan olla valmis jo tulevaan ja odotan sitä että raskaus loppuu ja saan pienen hoidettavaksi. Oon myös ikävöinyt normaaleja vaatteita ja omaa tuttua kroppaa.Vielä on turha ostella syys/talvivaatteita joihin en mahtuisi, mutta mielessä pyörii haavekuvat uusista farkuista, neuleista ja talvitakeista. Onneksi vauveli on syntymässä kuitenkin tämän kuukauden puolella ennemmin tai myöhemmin, joten odottamista ei ole enään kauan. Aivan varmasti tuun myös kaipaamaan raskausaikaa. Vois pikkuhiljaa kuitenkin pakkailla sitä sairaalakassia kaiken varuulta ja tehdä loput hankinnat valmiiksi.

Baby shower vauvajuhlat

Moikka taas pienen tauon jälkeen! Reilun viikon aikana on tapahtunut paljon ja on tullut tarkoituksetta ja tarkoituksella otettua lomaa blogista, joka teki oikeastaan hyvää kaiken muun keskellä. Viime videolla mainitsin että äitiyslomalla on välillä tylsää (niin kuin onkin), mutta nyt loppuraskaudesta pienemmätkin tekemiset vaatii enemmän voimaa ja jaksamista. Muuton jälkeisenä päivänä, eli viime lauantaina olin väsynyt ja suunnitelmissa ei ollut tavaroiden purkua kummempaa tekemistä. Sisko soitti mulle ja ehdotti että tulisin käymään kylässä, ja alkuun melkein kieltäydyin kun olin sanonut juuri poikaystävälle etten aijo tehdä mitään erikoisempaa sinä päivänä. Poikaystävä niin sanotusti "ajoi" mua kotoa pois ja sanoi, että olisi vaan kiva jos hänkin saisi rauhassa tehdä töitä kotona. Ihmettelin, että miksi hän haluaa mua pois yhteisestä kodista vaan päivä muuton jälkeen.

En todellakaan osannut kuvitella että kyseessä olisi baby showerit, eli vauvajuhlat jotka mulle oli järjestetty! Sanoin poikaystävälle lähtiessä, etten kerennyt edes harjata hiuksia tai laittautua ollenkaan, sillä luulin että olin menossa vaan syömään ja oleskelemaan siskon ja kummitytön kanssa. Toisin kuitenkin kävi, ja rupesin hormoneissani itkemään heti kun näin kavereiden ja siskojen järjestämät juhlat ovesta astuessa. Mulle viikkojen selän takana suunnittelu jäi täysin huomaamatta, enkä missään vaiheessa osannut aavistaa juhlia vaikka niistä joskus aikoinaan puhuttiinkin. Olin, ja oon edelleen kiitollinen ja iloinen ihanasta ajatuksesta ja vaivannäöstä mua varten, vaikka kirosinkin sitä kuinka hirveältä näytin astuessa juhliin. :D

Paketeista paljastui älyttömästi tarpeellisia juttuja meille ja vauvalle, joita kaikkia en muuton keskellä ole kerennyt edes päästä ihastelemaan. Sain juhlien myötä ruksittua yli paljon tarvittavia juttuja vauvan hankintalistalta ja stressi niiden suhteen helpotti heti. Enään tarvitsee miettiä vaan muutamia hankintoja lähinnä imetystä ajatellen. Kiitos piristävästä yllätyksestä tätäkin kautta kaikille, jos joku teistä sattuu tekstiä lukemaan ♥

Raskausviikko 35 ja asuntokriisi

Video on kuvattu eilen ja nyt asiat on jo muuttuneet sen verran videolla mainitusta, että meillä on jo uusi asunto, jee! Viimeiset pari päivää on ollut älyttömän stressaavia ja paniikki iski, mutta onneksi tuli ilo uutinen ja viikonlopun saa viettää kavereita nähden hyvällä mielellä ja stressittömästi! Kyllä asiat aina järjestyy. Nyt mulla alkoikin jo raskausviikko 36. Ihanaa viikonloppua kaikille ♥ Ps. Tein muuten snapchätin, vaikka vannoin etten sinne liity (niin kuin myös aikoinaan instagramiin...). Mutta jos jotain kiinnostaa niin mun tunnus on: eevamaarian. Aijon myös heti paremmalla ajalla uusia tota mun youtube-kanavaa, josta ilmottelen sit myöhemmin.

Hox. Vaihtakaa laaduksi ennen videon katsomista 1080p HD! (muuten video näkyy rakeisena)

22 VUOTTA

Tänään täytin 22 vuotta ja musta se tuntuu jo älyttömän vanhalta. Oon aina jollain tavalla pelännyt vanhenemista, sillä vuodet vierii niin vauhdilla että kohta oonkin jo 30-vuotias. Ainut hyvä puoli tässä vanhenemisessa on kasvaminen ja viisastuminen. Asiat on kuluneen vuoden aikana muuttunut taas jonkin verran, mutta oon tottunut kyllä koko ikäni suuriin muutoksiin elämässä lyhyenkin ajan sisällä. Suurimmat muutokset on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana, mutta vielä reilu vuosi takaperin olin epävarma, ahdistunut ja pelokas - puhumattakaan vuodesta 2014. Nyt tuntuu, että varsinkin kuluneen vuoden aikana oon saanut paljon itsevarmuutta ja osaan ottaa paljon rennommin. En välitä enään muiden mielipiteistä, vaan teen sitä mikä musta tuntuu hyvältä. Mun ei tarvitse olla tietynlainen tai elää niin kuin muut, vaan oon aidosti tyytyväinen omiin valintoihin ja omaan elämään. Oon rakentanut kokoajan enemmän mun näköistä elämää, kasvanut vuosien aikana ja viisastunut (vaikka itse sanonkin :D). En häpeä itseäni tai pyri mihinkään "normaaliin" niin kuin aina ennen, vaan teen sitä mistä tykkään. En näe tarvetta olla erityisen syvällinen jos en sillä tuulella ole, tai en roolita itseäni esimerkiksi masentuneeksi tai syömishäiriöiseksi. Oon älyttömän onnellinen että oon vapaa näistä nuoruusvuosien häiriöistä, mutta tiedän senkin että oon tehnyt itse työn sen eteen. Voin olla sellainen kun tahon, eikä tarvitse miettiä enään että oonko nyt liian pinnallinen vai liian syvällinen. Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta enään kuulua mihinkään "ryhmään" vaan oon sellainen kun oon, ajatelkoot muut mitä tahtoo.

Ennen tavoittelin hirveesti onnellisuutta. Kuuluin varmaan niihin, jotka ajattelee että onnellisuus on tiettyjä asioita ja tavoitteita. Mietin aina, että sitten kun oon muuttanut, tai sitten kun oon päässyt kouluun/töihin, tehnyt sitä, tätä ja tota niin oon onnellinen. Onni oli aina huomenna, parin viikon tai vuosien päästä. Sitten kun on tapahtunut jotain tiettyä tai oon saanut jotain. Siks ehkä olin niin jännittynyt kun en älynnyt että onnellinen voi olla just nyt eikä huomenna, ja mulla on itselläni avaimet onneen nokan edessä. Teen omasta elämästäni sellaista kun se on omilla valinnoilla. Nykyään osaan elää hetkessä (menihän siihen tovi! :D) ja nauttia pienistä asioista. Osaan olla kiitollinen ja rentoutua.

Oon kiitollinen että mulla on asiat näin hyvin kuin on. Mulla on rakastava poikaystävä ja iso perhe, tärkeitä ystäviä ja oon terve. Saan tehdä asioita mitä haluan ja pääsen opiskelemaan mielenkiintoista alaa. Oon ylpeä itsestäni ja muutoksista viime vuosien aikana. Vaikka jännitänkin lapsen tuloa ja en vieläkään käsitä sitä, niin se on silti kiva. Pääsen muuttamaan tilavaan ja nättiin asuntoon, saan kirjoittaa omannäköistä blogia, enkä enään mieti että onko se liian pinnallinen tai millainen sen pitäisi olla. Tietty iloitsen myös pinnallisemmista jutuista kuten uusista vaatteista tai vaikka ripsistä, eikä se mun mielestä ole väärin. Todellakin mullakin on huonoja päiviä ja epävarmoja hetkiä, ja ette tiedäkään kuin rasittava ihminen osaan olla. :D Nytkin hormoneissa on tavarat lentänyt seinille moneen kertaan ja oon saanut raivokohtauksia, mutta itkut on itketty ja niistä on selvitty. Oon oppinut pyytämään anteeksi ja menemään eteenpäin. Keskityn enemmän positiiviseen enkä jää vellomaan suruun. Tietysti masentaa monestikin, mutta pääsen niistä päivistä yli. Ehkä suurin ero viime vuoteen on se, että pystyn rentoutua aidosti. Oon tyytyväinen elämään ja mulla on levollinen olo.

Raskausviikko 34 ja pieniä hankintoja

Paino oli noussut kahdeksassa päivässä 1,3 kg, eli se on alkanut vauhdilla nousta ja nyt ymmärrän miksi neuvolakorttiin kirjataan, että esiintyy turvotusta "vähän tai ei ollenkaan". Toisaalta hoitaja sanoi mulle että painoa kuulemma saakin tulla, mutta jos sitä tulee tällä vauhdilla synnytykseen saakka niin mähän repeän? Kokonaisuudessaan tähän asti paino on noussut 9,2 kg. En ole eläissään painanut melkein 70 kiloa, mutta tietäähän sen mistä paino koostuu. Luultavasti yli 70:n mennään tän raskauden aikana, ainakin jos paino nousee tätä vauhtia, mutta keskimääräinen painonnousu raskauden aikana on sen 8-15 kg ja hoikilla ihmisillä yleensä vielä enemmän. Mutta hoitaja oli myös sitä mieltä, että mulla on siro vatsa, vaikkei se siltä aina itestä tuntuisikaan. :D

Verenpaineet oli edelleen hieman koholla, mutta koska käyntejä on tosiaan tiheämpään nyt loppuraskaudessa, niin huomataan jos turvotus ja verenpaineet viittaisi raskausmyrkytykseen. Täytyy kuitenkin edelleen olla tarkkana myrkytysoireiden kanssa (johon siis viittaa tuo nopea painonnousu ja kohonneet verenpaineet...).

Vatsakipuja ei ole ollut, mut oon huomannut, että aineenvaihdunta on hidastunut reippaasti siitä, mitä se mulla on aina ollut. Onneksi se palautuu entiselleen raskauden loputtua, sillä en todellakaan ole kärsinyt koskaan mistään ummetuksesta. Vauva on syntymässä näillä näkymin raivotarjonnassa, eli pää alaspäin. Tämä on lapsen kannalta paras asento syntyä ja mulla helpoin tapa synnyttää. Tietty vielä vauva voi asentoaan muuttaa, mut toivotaan että se pysyisi nyt tuossa asennossa. Vauva on siis viime viikkojen aikana kääntänyt itsensä ympäri pää alaspäin ja sen tuntee kylkiluissa, joita hän potkii. :D Vauvan sykkeet oli edelleen onneksi hyvät. Sain myös liikelaskentaohjeet mukaan, vaikka oon kyllä niitä netistä jo aijemmin lukenut. Vauva kyllä liikkuu tiettyinä vuorokaudenaikoina paljonkin ja nyt sen tuntee kylkiluissa, joita kohti jalat potkii. Mahan läpi näkyy selkeät möykyt aina kun sen läpi kulkee jalat tai kädet, ja peppu näkyy hauskasti myös kun vauva työntää itseään eri asentoihin. Toisaalta taas varsinkin päiväsaikaan on pitkiäkin hetkiä jolloin vauva on tosi hiljainen. Hengenahdistus on vaivannut myös vaihtelevasti, ja joskus niin paljon että on hankala olla.

Tulokkaalle toppapuku, sukkia ja muutama body. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa vaatevarasto olla hyvällä mallilla.

Synnytysvalmennus lähestyy myös ja sain erilaisia lappusia siihen liittyen. Sain myös paljon lappusia tulevan lapsen asioista ja synnytyksestä. Kokoajan siis mennään konkreettisempaan suuntaan ja kohti vauvan syntymää. Vaikka mulla vaihtelee ajatukset siitä, niin kyllä jo odotan sitä että vauva syntyy ja "päästään elämään". Nyt odotus alkaa käydä pitkäksi ja varsinkin kun hankintoja on saanut tehtyä ja vaunutkin saapui, niin olisin jo valmis synnyttämään. Mut vielä 6 viikkoa...

Äitiysloma on tuntunut jo tylsältä välillä kun ei ole työtä tai koulua rytmittämässä arkea. Vaikka oon ihan hyvin keksinyt pientä puuhasteltavaa päiville, niin on tää välillä tylsää ja yksinäistä. Oon koittanut keksiä aktiviteetteja päiville, mutta aina ei löydy tekemistä ja alan ylianalysoimaan asioita. Väsymys vaihtelee päivittäin: toisena päivänä en jaksa kuin maata sohvalla ja katsoa tv:tä (en ikinä ole katsonut ahkerasti tv:tä ennen, vaan telkka on aina ollut kiinni olkkarissa!) ja toisena taas olo on kuin ei olisikaan raskaana.

Liikuntaa odotan kuin kuuta nousevaa! Nyt 45 minuutin kävely jo meinaa jälkeenpäin väsyttää eikä tahti ole yhtä reipas kuin ennen, mutta odotan jo sitä että pääsen salille ja liikkumaan "kunnolla". Tulevan kuntosalin oon jo valinnut (joka siis vaihtuu aijemmasta) ja siihen sisältyy ryhmäliikunta salin lisäksi. En malttaisi odottaa. Palautuminen on pyörinyt myös jonkin verran mielessä, vaikka pääosin ihan luottavaisesti suhtaudun siihen. Välillä iskee ulkonäkökriisejä, jolloin mietin et miten tää loppupeleissä tulee tuhoamaan mut (tai on jo tuhonnut), mutta saatan liioitella sitä mielessä kun on aikaa pyöritellä enemmän asioita mielessä. Mielialat on jonkin verran heitelleet, mutta aika tasapainoisena oon vielä pysynyt, vaikka muhun todella herkästi hormonien lisääntyminen ja heittelyt vaikuttaa. :D

Seuraavan raskausviikkopostauksen teen luultavasti videolla vaihtelun vuoksi, ja seuraavaks olisi tarkoitus editoida videokooste edelliseltä viikonlopulta saaresta. Kauneusaiheisia postauksia olis myös varastossa, esimerkiksi ripsienpidennyksistä, jotka oon kerennyt laittaa ja huoltaakin tässä välissä. Postauksia saa myös aina toivoa, jos tuntuu et samat aiheet pyörii blogissa. Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille ♥

Mitä vauva tarvitsee

Mulla on ollut luonnoksissa jo piiitkään postaus siitä, mitä kaikkea vauva tarvitsee. Nyt kun oon saanut hankintoja vihdoin tehtyä, niin on kiva tehdä listaus jo löytyvistä, ja vielä puuttuvista tarvikkeista vauvalle. Jokainen vauva on yksilö, ja vauvojen tarpeet voi olla hyvin erinlaisia. Koska tää on mun ensiraskaus, niin oon taas käyttänyt googlea apuna mietiskellessä vauvan hankintoja. Äitiyspakkaus sisältää paljon hyödyllisiä juttuja, ja oon merkannut listassa asiat, mitkä löytyy äitiyspakkauksesta. Lopussa on myös juttuja, mitä äidille on hyvä hankkia. Kaikilla on niin erilaisia kokemuksia tarpeellisista ja tarpeettomista jutuista, eikä vauvojen tarpeita voi kovin verrata keskenään, mutta vinkkejä ja kokemuksia oikeasti tarpeellisista hankinnoista saa antaa! Ja kyllä tiedän, että ainut mitä vauva tarvitsee on rakkautta, ruokaa, unta, puhtaat vaipat ja vaatteet, mutta ne nyt on itsestäänselvyyksiä. ;) Jotkut näistä jutuista hankin vasta tarpeen vaatiessa, eikä kaikkea tarvitse hommata heti.

Paksunnettu teksti = löytyy jo

Normaali teksti = vielä hankittava

(äp) = äitiyspakkaus sisältää

Mitä vauva tarvitsee:

Kulkemiseen

Yhdistelmävaunut
Turvakaukalo
Turvakaukalon adapteri vaunuihin
Lämpöpussi turvakaukaloon
Telakka 
Kantoliina 
Kantoreppu 
Makuupussi (äp)

1. Ikea Hensvik pinnasänky.Tää ostettiin meille. 2. BabyBjörn kantoreppu. Ois aika unelma, mut ostin käytettynä BabyBjörnin mustan perus kantorepun. 3. Ikea vuodevaatteet. Tuo ruskea vuodevaatesetti ostettiin meille. 4. Ikea lakanat ja pikkupyyhkeet. Ikea painotteisesti mennään, mut nämäkin otettiin meille. 5. Ikea mobile. Tämä myös meillä. 6. Ikea hoitopöytä. Ja tämä perus hoitopöytä, jonka ajattelin ehkä maalata tarvittaessa.

Nukkumiseen

Pinnasänky
Pinnasängyn reunapehmuste
Patja (äp)
Petauspatja 
Petivaatteet (äp)
Peitto (äp)
Viltti

Vaatteet

Vaatteita 50-62 cm (äp)
Lämmintä vaatetta syys- ja talvivauvalle esimerkiksi: toppapuku, villahaalari, myssy, lapaset...
Yöpukuja
Ohuet lapaset raapimisen estoon

Vauvanhoito ja hygienia

Hoitopöytä/alusta 
Hoitopöydän pehmuste
Kylpyamme 
Kylpytuki 
Kylpyöljy
Kylpypyyhe (äp)
Kylpylämpömittari (äp)
Vauvan hygienian hoitoon tarvikkeet, esimerkiksi kynsisakset, talkki, sideharsot, nenänniistäjä...
Kuolalappu (äp) 
Säilytyskori tavaroille 
Hajustamaton pyykinpesuaine

1. Fisher-Price vauvakeinu. Tällainen keinukin ois unelma, mut taidetaan tyytyä normi sitteriin.  2. Motorola itkuhälytin. En tiennyt, että itkuhälyttimiä on myös kamerallisia! Huippukeksintö. 3. Ikea jumppakaari, pehmolelu ja soittorasia. Tää jumppakaari on meillä, mut pehmolelut on pikkasen erilaisia. :D 4. OKBaby kylpyamme. Kylpyammekin on jo hommattu, mut oishan tällainenkin ollut ihana. 5. H&M toppahaalari. Ihastuin tähän söpöön toppahaalariin, joten se myös löytyy täältä. 6. H&M yöpuvut. Yöpukuja en ole vielä hommannut, koska jotkut sanoo, että pelkillä bodyillä pärjää. Miten on?

Virikkeet ja muut

Sitteri
Leikkimatto
Itkuhälytin
Ensileluja/pehmoleluja
Koliikkikeinu
Mobile
Albumi kuville
Yövalo vauvanhoitoa varten

Mitä äiti tarvitsee:

Imetys ja ruokailu

Imetysliivit
Liivinsuojat (äp)
Nännivoide (äp)
Rintapumppu
Imetystyyny
Imetyspaidat
Äidinmaidonkorvike
Tuttipulloja ja imuosia
Tutit
Tuttipidike
Tuttipullojen sterilisointilaite -ja lämmitin
Hoitolaukku tai reppu
Rintojen lämmitin

Äitiyspakkauksen sisältö kokonaisuudessaan täällä.

Mitkä jutut oli teille tarpeellisia? Onko listassa turhia juttuja, tai puuttuuko siitä jotain oleellista? Vinkkejä kehiin!

Raskausviikko 33: raskausmyrkytys?

Perjantaina mulla alkoi jo viikko 34, mutta tässä postauksessa kirjoittelen viikosta 33. Tosiaan, mulla oli viime viikolla ylimääräinen lääkärikäynti reilu pari viikkoa sitten alkaneiden vatsakipujen vuoksi. Jo Helsingissä kotiinlähdön lähestyessä mulle tuli inhottavia alavatsa- ja selkäkipuja, joihin liittyi supistukset silloin tällöin enemmän ja vähemmän. Harjoitussupistuksia tulee normaalisti ja ne lisääntyy yleensä liikkuessa. Koska tää on mun ensiraskaus, niin en osaa tunnistaa vielä että mistä mikäkin vaiva voi johtua, ja google on ollut ystävä oireita selvittäessä. Pelästyin kipuja jonkin verran ja kävi jo mielessä ajatus siitä, että lapsi syntyy ennenaikaisena. Ennenaikainen synnytys ei lapsen kannalta olisi enään niin vaarallista, mutta mulla stressasi vaan se, ettei vaunut tai muut tarvikkeet ole vielä kotiutuneet ja hankintoja on vielä tehtävänä. Kipujen ollessa päällä mun ajatukset kävi jo synnytykseen, joka alkoikin jännittää ihan yhtäkkiä. Mietin vaan mielessä, että ei vielä nyt kiitos, kun kaikki on niin keskeneräistä ja en oo kerennyt yhtään valmistautua. 

Nyt juuri nuo vatsakivut on hellittäneet, vaikka ne tuntuu vielä ajoittain. Tilalle on tullut myös alavatsassa -ja selässä tuntuvat kivut, mutta ne tulee kohtauksittain, ja niihin ei mun tuntemusten mukaan liity supistelua. Nää on sellaisia kipuja, joita en ala julkiseen blogiin avaamaan sen yksityiskohtaisemmin (:D), mut ikäviä nämä on. En tiedä liittyykö nämä ja edelliset kivut toisiinsa, mut loppuraskaudesta yleensä näitä vaivoja saattaa olla, ja nyt mullekin on niitä tullut lähinnä vatsaoireina. Välillä tuntuu, ettei maha siedä oikeen mitään ruokaa, vaan sitä alkaa pistelemään eri puolilta, ja löydän itseni makaamasta sängystä jolloin yleensä helpottaa. Lääkäri ei osannut sanoa syytä niille, mutta onneksi paikat ei olleet auki, ja sain sen kannalta mielenrauhan. Mitään muuta huolestuttavaa ei löytynyt, paitsi pieni huoli kohonneista verenpaineista. Vaikka matalat arvot saattaa pyörryttää, niin ne on aina paremmat kuin kohonneet. Nyt siis verenpaineita seuraillaan (ja mun täytyisi seurata kotioloissa, mut en omista omaa mittaria) mahdollisen kehittyvän raskausmyrkytyksen vuoksi. Onneksi käyntejä on nyt muutenkin loppuraskaudessa tiheämpään. Mua kehoitettiin itse tarkkailemaan raskausmyrkytysoireita ja pistämään ne merkille, jotta tiedän milloin täytyy toimia. Nyt oon kuitenkin voinut hyvin, lukuunottamatta noita vatsakipukohtauksia.

Mitä muuta neuvolassa sanottiin?

Mulla olisi ollut neuvolakäynti myöhemmin samana päivänä lääkärikäynnistä huolimatta, mutta päätettiin ottaa se samaan. Viimeksi kävin neuvolassa ennen tätä käyntiä viis viikkoa sitten. Paino oli noussut edellisestä käynnistä 2,8 kg, eli noin 500 g/viikko. Mulle merkattiin turvotus kohtaan ekaa kertaa +/- merkintä, eli ilmeisesti turvotusta oli vähän tai ei ollenkaan? Oon kyllä itekkin huomannut, että maha on jo tiellä, ja esimerkiksi kyykistely tuottaa jo pieniä vaikeuksia. Paino on tähän viikkoon 33 mennessä noussut yhteensä 7,9 kg. Jotkut kommentoi, että mun maha on "niin pieni", mutta omasta (ja ammattilaisten) mielestä se kyllä on tarpeeksi iso. Verenpaineet mulla oli 127/92 ja 136/81, mutta ne on nousseet siitä, että yläpaine oli ennen alle 100, ja alapaine alle 80 tai yleensä alle 70. Vauvan sydämensykkeet oli onneksi hyvät ja normaalit. Ite kysyin hieman huolestuneesti vähentyneistä liikkeistä, mutta lääkäri kommentoi niihin vaan, että ne vähenee yleensä loppuraskaudesta kun vauvalla ei ole niin paljoa tilaa liikkua kohdussa. Ero on kuitenkin suuri verrattuna muutaman viikon takaiseen, eli oon ite kyllä välillä ollut huolissaan siitä, et nukkuuko vauva sitten kokoajan kun ei liiku niin paljoa. Me ei siellä hirveästi muuta juteltu kuin noista fyysisistä oireista, ja sain tosiaan ohjeen tarkkailla kaiken maailman raskausmyrkytys oireita. Ens kerralla siellä varmaan on myös muuta.

Tässä selittelin paljon näitä neuvolajuttuja ja muuta, niin voisin erillisessä postauksessa käydä läpi yleisiä fiiliksiä esimerkiksi kotiinpaluusta, Oulusta, äitiyslomasta ja kaikesta tästä uudesta. Alan myös värkkäilemään sisustuspostauksia, sillä eilen saatiin vihdoin haettua vauvan tarvikkeita oikein olan takaa, ja stressi niiden suhteen helpotti paljon. ♥ Ei oo enään kuin reilu pari viikkoa muuttoon, ja sitten pääsen avaamaan kaikki vauvan kamat ja laittamaan ne esille tulokasta varten. Ollaan (=lue olen..) myös mietitty muuta sisustusta, ja yks ihana asia on uusi sänky. Voin kertoa mun nykyisen sängyn traagisen historian sisustuspostauksessa, ja sen miksi uus sänky oli todellakin tarpeellinen... 

Käytiin viikonloppuna reissulla saaressa, ja siellä kuvailin videopostausta tänne. Se siis tulossa heti kun saan tehtyä siitä videon. Huomaatte varmaan, että blogi on nyt aika täynnä kaikkea raskaus ja vauvajuttuja, mutta ne nyt sattuu pyörimään mun mielessä, ja tääkin on oma tapa käsitellä kaikkea tulevaa. Ei sitä koskaan tiedä onko tää mun eka ja vika raskaus, ja tätä on jäljellä enään niin vähän aikaa että haluan nauttia tästä. Alkuraskauden aika oli ankeaa, joten oon iloinen mielummin siitä että hössötän näistä, mitä että olisin ahdistunut tulevasta. Mut älkää huoliko, löytyy luonnoksista myös muun aiheisia postauksia. :D