Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä

8. heinäkuuta 2016
Voisin pyytää kaikkia raskaana olevia, tai jo lapsen saaneita nostamaan kätensä ylös,
jos tunnistaa tämän ilmiön. Uskon, että aika moni käsi nousisi ylös. Eräässä facebookin vauva- ryhmässä (ainoassa mihin kuulun, en niin aktiivisena jäsenenä) asiasta jo keskusteltiin, ja oma ystävä kirjoitti siitä osuvan tekstin juuri oikeaan hetkeen. Miksi raskauden ja lapsen myötä kaverit kaikkoaa, ja moni (nuori) äiti jää yksin?

Raskaus, oli se sitten toivottu tai ei, on iso elämänmuutos jokaiselle. Elämänmuutokset yleensä vaikuttaa jonkin verran ystävyys- ja kaverisuhteisiin. Kaverisuhteisiin vaikuttavia asioita on raskauden lisäksi esim. parisuhteen alkaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle esimerkiksi opiskelupaikan perässä. Mutta eikö ystävien pitäisi pysyä tukena nimeomaan muuttuvissa elämäntilanteissa? Silloinhan niitä eniten tarvitsee. Miksi niin moni esimerkiksi juuri raskauden myötä jää ilman kavereita? Ite voin sanoa, että mua jännitti jopa julkaista kuva raskausmahasta someen, sillä tiesin että jotkut kaverit järkyttyisivät siitä. Sitten mietin, että tuleekohan mulle yhtään onnitteluja vauvauutisesta? Ei tullut montaa ainakaan instagramissa. Toivoin, että kaverit olisivat onnitelleet ja olleet iloisia asiasta. Mutta moni kavereista ohitti kuvan täysin ilman mitään reaktiota, tai voin kuvitella niiden reaktion: miksi tehdä lapsi noin nuorena? Ei lapsi tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi enään muuta kuin äiti. Onko kavereilla "oikeus" hylätä raskaana oleva ystävä, koska hänestä ei mahdollisesti ole enään seuraa? Onko sellaiset oikeita ystäviä ylipäänsä?

Raskausaikana et voi enään lähteä kavereiden kanssa baariin, tai et ole ainakaan enään niin hauskaa seuraa mitä kännissä olisit. Lapsen synnyttyä kaikki aika menee lapsen hoitamiseen, joten voidaan olettaa ettet varmasti baariin jaksa lähteä. Mutta eikö kavereita voi nähdä raskausajan myös selvinpäin? Lapsi ei tarkoita sitä, etteikö koskaan pystyisi enään pitää (känni)hauskaa ystävien kanssa. Ymmärrän, että elämäntilanteet ja arvot saattaa muuttua, mutta en ainakaan ite näe syytä siihen, miksi raskaana olevan kanssa ei pystyisi olla enään ystävä. Ja kyllähän sinne baariin ehtii myös lapsen synnyttyä.

Vai aiheuttaako raskaana oleva itse kavereiden kaikkoamisen vauvahössötyksellä? Ymmärrän sen, että on ehkä ärsyttävää kuunnella pelkästään vauvajuttuja, kun ennen puhuttiin kaikesta muusta. Voin kuvitella, että kaverit haluaisi puhua myös muusta. Mutta kuka, tai mikä estää? Mä oon itse puhunut kavereideni kanssa melko vähän raskaudesta tai tulevasta lapsesta.

Tietenkin, jos tuleva äiti ei muusta puhu, identiteetti muuttuu kokonaan ja keskustelut täyttyy pelkistä lapsiasioista, voi olla puuduttavaa kuunnella sitä kaverina. Tietenkin raskaana oleva saa iloita tulevasta ja puhua siitä, se kuuluu asiaan. Tuleva äiti valmistautuu muutokseen ja käsittelee asiaa psyykkisesti puhumalla siitä. Samalla tavalla myös muista suurista elämänmuutoksista puhutaan kun ne luonnollisesti pyörii ajatuksissa. Mun mielestä on parempi, että tuleva äiti iloitsee asiasta ja "hössöttää", mitä että ei puhu aiheesta ollenkaan, joka olisi ehkä vähän huolestuttavaa. Eikä se raskausaika kestä kuin sen 9 kuukautta.

Sitä en ymmärrä itsekään, miten jotkut määrittelee itsensä pelkästään äidiksi lapsen myötä. Mua ärsyttää henkilökohtaisesti, jos jonkun esimerkiksi facebook tai instagram alkaa täyttyä pelkästään vauvakuvista, kun ennen sinne on päivittynyt paljon muutakin. Vaikka sun oma lapsi on varmasti maailman suloisin asia maailmassa, voi ihmiset kaipailla myös sitä ihmistä, joka ennen päivitti kuvia myös itsestään ja harrastuksistaan. Jokainen äiti on ihminen jolla on tarpeita ja unelmia lapsen ulkopuoleltakin. Olihan niitä jo ennen lasta? Tai voi tietysti olla ihmisiä, joilla ei ole muuta unelmaa kuin olla äiti, eikä siinäkään ole mitään pahaa.

Mutta sitä tosiasiaa en ymmärrä, että äidiksi tulevan saisi luvan hylätä. Raskaus tuo mukanaan laajan kirjon tunteita, uudet asiat ja kehon muutokset voi saada sekaisin, hormonit tekee erityisen herkäksi, ja uuden elämäntilanteen käsittelyyn tarvitsee tukea. Ja ystävät on se tuki mitä siinä kaipaa! Tietysti esimerkiksi poikaystävästä tai miehestä voi olla suurta apua, mutta ei ne korvaa ystäviä. Samoiten perheestä ja sukulaisista voi olla apua, mutta jokainen varmasti tietää, että kavereilla ja ystävillä on tärkeä merkitys jokaisen elämässä. Niin raskaaksi tullessa kuin sitä ennen. On ihan eri asia hengailla kavereiden kanssa ja jakaa asioita, mitä pelkästään poikaystävän kanssa. Äitien ei tarvitse saada pelkästään toisia äitikavereita, vaan kaverustua pitäisi voida myös lapsettomien kanssa.

Mä voin myöntää, että oon erkaantunut monista "kavereista" raskauden myötä (ja osasta myös ennen raskautta), ja se tuntuu ikävältä. Ikävää, ettei joku halua olla enään mun kaveri sen vuoksi että odotan lasta, vaikka olen se sama ihminen mikä olin ennen tätä. Mutta toisaalta tässä näkee kliseisesti ketkä ovat niitä oikeita ystäviä, jotka pysyvät rinnalla myös muuttuvien tilanteiden myötä, niin kuin ystävien täytyisi... Onneksi mulla on myös niitä ystäviä ketkä pysyvät matkassa mukana, eivätkä säikähdä uutta elämäntilannetta. Mä lupaan pysyä myös teidän kaverina kun te joku kaunis päivä odotatte lasta.

kuva
12 kommenttia on "Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä"
  1. Itse en omaa kaveriani hylännyt aikoinaan, kun raskausuutisen kertoi ja oltiin juuri tultu täysi-ikäisiksi. Kyllähän lapsi muuttaa kaverisuhdetta monessa mielessä, mutta en nyt menisi kaveria raskauden takia hylkäämään. Tosiystävä on tukena aina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tietenkin se muuttaa monta asiaa, mutta ei se tarkoita, etteikö niitä samoja asioita pystyisi tehdä myös lapsen tultua. Ja joo en mäkään näe syytä hylätä ystävää lapsen vuoksi. :)

      Poista
  2. eihän niitä ihan samoja asioita voi tehdä kun on vauva, tai ehkä voi muttei välttämättä ainakaan heti alkuvaiheessa jaksa ja kyl siihen voi vaikuttaa sekin et elämän prioriteetit menee totaalisen uusiks ja nukkumisesta ja hiljasuudesta tulee erittäin tavoteltava asia :D mut ei se vaihe kestä ku sen reilun vuoden ja sit alkaa helpottaa, sit alkaa kyl kans uhmaikä et omaa aikaa tulee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis voi niitä tehdä, mutta tietysti sitä tosiaan on varmasti väsyneempi ja se vauva vie aikaa sen ensimmäisen vuoden ainakin. Mut joo tietenkin se lapsi on ykkösprioriteetti, mutta tosta oon vähän eri mieltä että prioriteetit menee kokonaan uusiksi. Vois sanoo enemmänki et vanhojen lisäksi tulee uusia tärkeitä prioriteetteja. :-)

      Poista
  3. Tosiystävät pysyy rinnalla vaikka tapahtuisi mitä! :)
    Toivotaan että sun ystävät on sun tukena lapsen tultua. Vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä ja musta olisi ainakin mahtavaa jos olisin sun ystävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! :-) Ja siis joo parhaimmat ystävät, mutta tällä tekstillä viittasin sellaisiin ei niin läheisiin- ystäviin :) Ja voi ei ihana kuulla, kiitos ja samoin! <3

      Poista
  4. Voin kertoa omaa kokemusta; minun hyvällä ystävällä on n. 1 v lapsi, asutaan ihan lähekkäin ja olisin ollut valmis näkemään miten usein tahansa, kunnes sain "säännöt", että voidaan nähdä arkena klo 17:00-18:00 ja vkonloppuina ei voi olla tyyliin vieraita jos iltapala. Se toisen ihmisen "hysteria" (esim. ei voi mennä ravintolaan syömään kun tää lapsi) on ihan oikeesti ajamassa itseä kauemmas, saatika nuo aikataulut. Kaveri ei ole edes yh, mutta ei toki sitä miestä voi laittaa hoitovuoroon. On hankalaa kyllä:-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tosi oudolta... omasta mielestä taitaa olla kaveri ylihysteerinen tai suojelevainen, sillä ei lapsi kärsi vieraista ja kyllä varmasti voi ottaa ravintolaan mukaan, vaikka se saattaisi sitten itkeä tai muuten ärsyyntyä, mutta ei se maata kaada. En ihmettele että jos tilanne tosiaan on noin rajoittava etteikö siinä alkaisi erkaantua. Ja toki ymmärrän et saattaa jännittää laittaa ekaa kertaa lasta vaikka miehen hoidettavaksi yksin, mutta kyllä se oma isä lastaan voi hoitaa ja varmasti onnistuisi hyvin, jos huolehtii lapsen ruokailut (esim. maidot pulloon jne). :)

      Poista
  5. Omalla kohdalla vanha ystävä sai lapsen kolme vuotta sitten. Oltiin läheisiä ja tultiin hyvin juttuun, mutta muksun myötä tämä nuori äiti tuntui työntävän kaikki eri elämänvaiheessa olevat ystävänsä pois elämästään. Jäljelle jäi vain pari hassua perhe-elämän suunnittelijaa. Toisaalta se oli ehkä parasta, ystävyys vaatii molempien osapuolien sitoutumista ja jos ihmissuhde jää raskauden myötä yhdentekeväksi, on parempi päästää irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo kuulostaa kyllä ikävältä :-/ Eihän se tuleva lapsi tarkoita sitä, että lapsettomat kaverit täytyisi jättää pois elämästä, vaikka tietyt asiat muuttuukin. Ja joo, myös raskaana oleva voi olla se, joka ei pidä yhteyttä tai jättää ystävät vähemmälle huomiolle. Ymmärrän sen alkuajan kun vauva syntyy et sillon tarvii paljon keskittymistä ja jaksamista siihen, mutta en muuten.. ystävyyssuhteet on molemminpuolisia tosiaan.

      Poista