Kun ystävät kaikkoaa äitiyden myötä

Voisin pyytää kaikkia raskaana olevia, tai jo lapsen saaneita nostamaan kätensä ylös,
jos tunnistaa tämän ilmiön. Uskon, että aika moni käsi nousisi ylös. Eräässä facebookin vauva- ryhmässä (ainoassa mihin kuulun, en niin aktiivisena jäsenenä) asiasta jo keskusteltiin, ja oma ystävä kirjoitti siitä osuvan tekstin juuri oikeaan hetkeen. Miksi raskauden ja lapsen myötä kaverit kaikkoaa, ja moni (nuori) äiti jää yksin?

Raskaus, oli se sitten toivottu tai ei, on iso elämänmuutos jokaiselle. Elämänmuutokset yleensä vaikuttaa jonkin verran ystävyys- ja kaverisuhteisiin. Kaverisuhteisiin vaikuttavia asioita on raskauden lisäksi esim. parisuhteen alkaminen tai muutto toiselle paikkakunnalle esimerkiksi opiskelupaikan perässä. Mutta eikö ystävien pitäisi pysyä tukena nimeomaan muuttuvissa elämäntilanteissa? Silloinhan niitä eniten tarvitsee. Miksi niin moni esimerkiksi juuri raskauden myötä jää ilman kavereita? Ite voin sanoa, että mua jännitti jopa julkaista kuva raskausmahasta someen, sillä tiesin että jotkut kaverit järkyttyisivät siitä. Sitten mietin, että tuleekohan mulle yhtään onnitteluja vauvauutisesta? Ei tullut montaa ainakaan instagramissa. Toivoin, että kaverit olisivat onnitelleet ja olleet iloisia asiasta. Mutta moni kavereista ohitti kuvan täysin ilman mitään reaktiota, tai voin kuvitella niiden reaktion: miksi tehdä lapsi noin nuorena? Ei lapsi tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi enään muuta kuin äiti. Onko kavereilla "oikeus" hylätä raskaana oleva ystävä, koska hänestä ei mahdollisesti ole enään seuraa? Onko sellaiset oikeita ystäviä ylipäänsä?

Raskausaikana et voi enään lähteä kavereiden kanssa baariin, tai et ole ainakaan enään niin hauskaa seuraa mitä kännissä olisit. Lapsen synnyttyä kaikki aika menee lapsen hoitamiseen, joten voidaan olettaa ettet varmasti baariin jaksa lähteä. Mutta eikö kavereita voi nähdä raskausajan myös selvinpäin? Lapsi ei tarkoita sitä, etteikö koskaan pystyisi enään pitää (känni)hauskaa ystävien kanssa. Ymmärrän, että elämäntilanteet ja arvot saattaa muuttua, mutta en ainakaan ite näe syytä siihen, miksi raskaana olevan kanssa ei pystyisi olla enään ystävä. Ja kyllähän sinne baariin ehtii myös lapsen synnyttyä.

Vai aiheuttaako raskaana oleva itse kavereiden kaikkoamisen vauvahössötyksellä? Ymmärrän sen, että on ehkä ärsyttävää kuunnella pelkästään vauvajuttuja, kun ennen puhuttiin kaikesta muusta. Voin kuvitella, että kaverit haluaisi puhua myös muusta. Mutta kuka, tai mikä estää? Mä oon itse puhunut kavereideni kanssa melko vähän raskaudesta tai tulevasta lapsesta.

Tietenkin, jos tuleva äiti ei muusta puhu, identiteetti muuttuu kokonaan ja keskustelut täyttyy pelkistä lapsiasioista, voi olla puuduttavaa kuunnella sitä kaverina. Tietenkin raskaana oleva saa iloita tulevasta ja puhua siitä, se kuuluu asiaan. Tuleva äiti valmistautuu muutokseen ja käsittelee asiaa psyykkisesti puhumalla siitä. Samalla tavalla myös muista suurista elämänmuutoksista puhutaan kun ne luonnollisesti pyörii ajatuksissa. Mun mielestä on parempi, että tuleva äiti iloitsee asiasta ja "hössöttää", mitä että ei puhu aiheesta ollenkaan, joka olisi ehkä vähän huolestuttavaa. Eikä se raskausaika kestä kuin sen 9 kuukautta.

Sitä en ymmärrä itsekään, miten jotkut määrittelee itsensä pelkästään äidiksi lapsen myötä. Mua ärsyttää henkilökohtaisesti, jos jonkun esimerkiksi facebook tai instagram alkaa täyttyä pelkästään vauvakuvista, kun ennen sinne on päivittynyt paljon muutakin. Vaikka sun oma lapsi on varmasti maailman suloisin asia maailmassa, voi ihmiset kaipailla myös sitä ihmistä, joka ennen päivitti kuvia myös itsestään ja harrastuksistaan. Jokainen äiti on ihminen jolla on tarpeita ja unelmia lapsen ulkopuoleltakin. Olihan niitä jo ennen lasta? Tai voi tietysti olla ihmisiä, joilla ei ole muuta unelmaa kuin olla äiti, eikä siinäkään ole mitään pahaa.

Mutta sitä tosiasiaa en ymmärrä, että äidiksi tulevan saisi luvan hylätä. Raskaus tuo mukanaan laajan kirjon tunteita, uudet asiat ja kehon muutokset voi saada sekaisin, hormonit tekee erityisen herkäksi, ja uuden elämäntilanteen käsittelyyn tarvitsee tukea. Ja ystävät on se tuki mitä siinä kaipaa! Tietysti esimerkiksi poikaystävästä tai miehestä voi olla suurta apua, mutta ei ne korvaa ystäviä. Samoiten perheestä ja sukulaisista voi olla apua, mutta jokainen varmasti tietää, että kavereilla ja ystävillä on tärkeä merkitys jokaisen elämässä. Niin raskaaksi tullessa kuin sitä ennen. On ihan eri asia hengailla kavereiden kanssa ja jakaa asioita, mitä pelkästään poikaystävän kanssa. Äitien ei tarvitse saada pelkästään toisia äitikavereita, vaan kaverustua pitäisi voida myös lapsettomien kanssa.

Mä voin myöntää, että oon erkaantunut monista "kavereista" raskauden myötä (ja osasta myös ennen raskautta), ja se tuntuu ikävältä. Ikävää, ettei joku halua olla enään mun kaveri sen vuoksi että odotan lasta, vaikka olen se sama ihminen mikä olin ennen tätä. Mutta toisaalta tässä näkee kliseisesti ketkä ovat niitä oikeita ystäviä, jotka pysyvät rinnalla myös muuttuvien tilanteiden myötä, niin kuin ystävien täytyisi... Onneksi mulla on myös niitä ystäviä ketkä pysyvät matkassa mukana, eivätkä säikähdä uutta elämäntilannetta. Mä lupaan pysyä myös teidän kaverina kun te joku kaunis päivä odotatte lasta.

kuva

Raskausviikko 24

Mä oon halunnut kirjoitella raskauskuulumisia jo pari päivää, mutta oon nukkunut jonkin 16 tuntia kolmeen vuorokauteen, joten oon töiden jälkeen ollut aivan zombie ja olo on ollut kännisen väsynyt. Tänään aijon olla nukkumassa yhdeksältä viimeistään, jotta jaksan päivisin pysyä hereillä. Viimeksi kirjoittelin raskausjuttuja viikolla 19+4, nyt oon viikolla 24 ja parin päivän päästä viikolla 25!

 Sikiö:
•Paino noin päälle 500 g
•Pituus noin 28 cm
•Sikiö alkaa kuulla, ja voi reagoida korkeisiin ääniin säpsähtämällä tai potkimalla
•Liikkeet tuntuu ja näkyy yhä selkeämmin. Sikiö on aktiivisimmillaan ja 28:n raskausviikon paikkeilla sikiöllä ei ole enää tilaa liikkua niin paljon
•Jos lapsi syntyisi nyt, sillä olisi mahdollisuus selvitä keskoshoidossa (mutta toivottavasti se pysyy mahassa vielä pitkään!)

Äiti:
•Kohtu painaa jonkin verran sisäelimiä
•Kutinaa voi esiintyä vatsalla ihon venyessä
•Voi esiintyä närästystä, huimausta, väsymystä, jalkakipuja...

Mun vointi viime viikkoina ja päivinä on ollut hyvä ja energinen (lukuunottamatta tätä huonoista yöunista johtuvaa väsymystä). Maha on alkanut kasvaa enemmän ja sitä on enää vaikea piilottaa. Bio-Oil on päässyt käyttöön jo reilu kuukausi sitten, ja siitä teenkin oman postauksensa. Neuvolassa kävin reilu viikko sitten ja siellä katsottiin kaiken olevan hyvin. Mun paino oli noussut noin 2 kg, eli edellisessä raskauspostauksessa mainitsemani painon tippuminen on loppunut onneksi. Saan kuitenkin edelleen hieman ärsyttäviä katseita ja kysymyksiä liittyen mun kokoon, ja oon selitellyt ihmisille ja neuvolalle, etten mahda mitään mun kropalle tai aineenvaihdunnalle. Edellisen ultran kätilö kyllä kertoi fiksusti faktat siitä, että ihmiset on rakenteeltaan erilaisia. Se sanoi et mun maha on kasvanut hyvin, ja jopa nopeammin mitä muilla. Sikiö oli myös reilun kokoinen raskausviikkoihin nähden.

Pahoinvointia mulle ei ole ollut viikkoihin lukuunottamatta yhtä oksentamista muutama päivä sitten. Aamuisin olo on joskus etova ja aamupala ei maistu, mut syön sen silti. Aamulla ja illalla mulla iskee yleensä kova jano, johon juon monta lasillista vettä. Tämä myös tarkoittaa et ravaan vessassa usein, ja siihen ei öisin ole mukava herätä. En edelleen pysty juoda tyhjään mahaan vettä tai ottaa vitamiineja, sillä sillon saattaa tulla oksennus. Vaikka syön normaalin iltapalan, niin herään yöllä/aikaisin aamusta nälkään ja oonkin miettinyt et mistä se voisi johtua. Päivän aikana syön normaalit reilut ateriat ja välipaloja töissä, mut en aijemmin tullut ajatelleeksi kuinka paljon kulutan päivän aikana. Keskimäärin kävelen tai pyöräilen 4-8 km työpäivän aikana (joskus ylikin), ja seison melkein koko vuoron eli  7,5 tuntia. Raskaana energiantarve kasvaa noin 300 kcal:in verran eli vaikka mulla ei olisikaan nälkä, mun täytyy ilmeisesti syödä vielä reippaammin et ei tule yöllä/aamusta nälkä. Nyt viime päivinä aamusin mulla on ollut reilun tunnin päästä aamupalasta tosi kova nälkä ja välillä pyörryttää. Onneksi mulla on ollut töissä liikkuessa mukana välipalapatukoita ja hedelmiä. Ruokahalu mulla on kyllä kasvanut ja oon taas alkanut himoita tiettyjä ruokia, kuten kaikkea suolaista. Jonkin aikaa sitten mulla oli täysin "normaali" ruokahalu ja ei erityisiä ruokahimoja, mut nyt tuntuu et maistuu taas erityisesti suolainen ja rasvainen ruoka. Myös jäätelö ja muu makea maistuu.

Muuten mulla ei ole tullut mitään yleisiä raskausajan ongelmia ja vaivoja, mitä alkuraskaudessa odotin luettua nettikeskusteluja. Oon tosi energinen, ja välillä unohdan et odotan edes lasta. Pieniä vihlaisuja mulla on tullut vatsaan, jotka taitaa olla niitä liitoskipuja? Ne on kyllä olleet tosi lieviä, eikä niistä ole ollut haittaa. Jalkapöytiin ja nilkkoihin mulle on tullut särkyä, joka varsinkin kävellessä alkaa. Hiukset mulla rasvoittuu todella nopeaa verrattuna aikaan ennen raskautta ja hikoilen myös paljon. Ihon kunto mulla on ollut vaihteleva, ja se uskoakseni vaihtelee ruokavalion mukaan. En nyt kuitenkaan uskalla karsia esim. maitotuotteita, jos sikiö niitä tarvitsee kasvaakseen? Ihon kunto on nyt ihan okei, kun vasta reilu viikko sitten se oli pahempi. Välillä kasvot näyttää kuulailta ja normaalilta, mutta taas välillä ihan murrosikäisen kasvoilta. Mieliala mulla on ollut korkea, enkä ole stressannut yhtään niin paljon mitä alkuraskaudessa. Musta tuntuu et oon paljon rauhallisempi kuin pitkään aikaan, ja pystyn vihdoinkin rentoutua aidosti! Mua ei ärsytä asiat mitkä ennen, ja jaksan töissä hyvin! Pelkäsin ennen töiden alkamista et miten tuun jaksamaan, mutta jaksan hyvin, enkä vois kuvitellakaan et vielä lomailisin. Mua ei erityisesti edes haittaa puoli kuuden herätykset. Musta on tullut tosi tyyni, eikä pienet asiat vie yöunia. Meidän parisuhdekin mun mielestä voi paremmin kun aikoihin, ja oon jotenkin tosi tyytyväinen kaikkeen. Mulla on levollinen, rauhallinen ja onnellinen olo. Nautin tästä vielä ennen sitä raskauden viimeistä kolmatta, jolloin energiat saattaa vähentyä.

PS. Vaihdoin uuden ulkoasun taas... :-D Nyt lupaan että tämä ulkoasu pysyy, sillä mua välillä itteäkin häiritsee että vaihdan niin usein. Edellinen ulkoasu sai mut kuitenkin pysyttelemään pois blogin etusivulta, koska se oli liian tylsä ja yksinkertainen. Tämä ulkka on mun mielestä sopivan yksinkertainen ja selkeä, mutta tässä on pieniä kivoja yksityiskohtia kuten blogitekstien otsikko. Hiirtä viemällä otsikkoon se suurenee, jolloin näkee selkeämmin mitä siinä lukee. Kuvien koko pieneni, joka mua ehkä pikkasen harmittaa, mut niitä ei saa suuremmiksi. Olkoon nyt näin, oon ihan tyytyväinen ja yritän olla vähemmän pikkutarkka! Piilotin osan vanhoista teksteistä sillä niiden asetukset meni päin honkia, mut julkaisen niitä aika ajoin takaisin kun saan asetukset kuntoon.

Nyt mä rupeen iltapalalle kun nälkä taas iskee, hyvää viikon jatkoa teille! :)

Juhannus Tukholmassa part 2 + pääsykokeiden tulokset

Tarkoitus oli tulla jo eilen postaamaan, mutta väsymys parin yön huonojen yöunien takia painoi niin kovaa että nukahdin ennen kymmentä. Onneksi nyt on ollut rentouttava vapaa viikonloppu ja huomenna on vielä vapaata, vaikka meillä onkin tapana sunnuntaisin siivoilla ja pyykätä. Tänään saatiin siivous sille mallille ettei huomenna tarvi tehdä juuri mitään. Tänään ollaan käyty kirpparilla, pyörähtämässä aleissa, aktikvaarisessa kirjakaupassa ja kiinalaisessa syömässä. Kävelyä myös tuossa kiertelyssä kertyi jonkin verran, joten loppuillan oon sit vaan maannut ja meinannut nukahtaa. :D

Mulla ei sittenkään löytynyt kuvia Tukholman reissulta niin montaa mitä muistin, mutta tässä ois loput!

Käytiin aamusta Tantolunden nimisessä puistossa, jossa törmättiin näihin kauniisiin joutseniin ja poikasiin. Joutsenet ei ollut kuitenkaan ainut ihasteltava näky juhannuspäivänä 27 asteen helteellä.., vaan lisäksi puistossa ei näkynyt yhtään alkoholia nauttivaa tai tupakoivaa ihmistä! Jos oltaisiin Suomessa oltu samantyylisessä paikassa juhannuksena, niin se olisi ollut täynnä ryyppääviä ihmisiä.

Loppupäivä pitkän kävelymatkan ja kiertelyn jälkeen vietettiin syöden ja herkutellen, ja yritin pysyä hereillä muutaman tunnin yöunilla. Minireissu oli kaikin puolin ihana, ja aikaisen herätyksen vuoksi ehdittiin tehdä paljon yhtenä päivänä. Toivottavasti tänä kesänä pääsen siskolle uudestaan!

Sitten postauksen toiseen aiheeseen, eli pääsykokeiden tuloksiin. Eilen oli se odotettu päivä, jolloin loputkin pääsykokeiden tulokset tuli julki opintopolkuun. Mulla oli yhteishaussa ensimmäisenä toiveena viestintä ja journalismin suuntautumisvaihtoehto kotikaupungissa Oulussa. Muina toiveina mulla oli saman alan koulutus Tampereella, ja pari muun alan koulutusta Oulussa. Kaksi Tampereen koulua mulla oli viimeisinä vaihtoehtoina, ja toisen pääsykokeisiin en osallistunut ollenkaan otettuani selvää opintojen sisällöstä. Mun ykköstoiveen pääsykokeiden jälkeen olo sisäänpääsystä oli epävarmempi mitä ennen kokeita, sillä pääsykokeet oli uudistuneet ja siellä oli sellaisia tehtäviä, joita ei ollut edellisvuosien kokeissa. Olin päntännyt kirjaa ulkoa melko paljon, joten yllätyksenä tuli tehtävät, joihin ei kirjan avulla pystynyt valmistautumaan (esim. ne videohaastattelut, jotka mielellään näkisin nyt jälkeenpäin :D). Kirjoitin tässä postauksessa kolme päivää kestäneiden pääsykokeiden fiiliksiä. 

Epävarmuus oli nyt katsottuna turhaa, sillä pääsin sisään! Jee! Pääsen opiskelemaan sitä alaa mikä mua tällä hetkellä eniten kiinnostaa, mikä voisi olla parempaa? Kevään työ ei ollut turhaa. Olisi mulla ollut varasuunnitelmat jos en olisi päässyt, mutta tietenkin toivoin että pääsisin. Aivan huippua. Työllistymisestä en ota stressiä, sillä hyville tekijöille löytyy aina töitä myös media-alalla. Pelkkä koulutus ei takaa töitä kellekään, vaan siihen tarvitaan papereiden lisäksi paljon muutakin.

Mutta näissä fiiliksissä raahaudun nukkumaan, ja huomenna olisi vihdoin vuorossa niitä raskauskuulumisia. Kertokaa ihmeessä teidän pääsykoetuloksista, jos olette tänä vuonna hakeneet kouluihin! Ja niille jotka eivät päässeet tänä vuonna kouluun, niin muistakaa ettei se välivuosi tai toinen ole mikään maailmanloppu, vaan sen ajan voi käyttää monella tapaa hyödyksi. Työkokemuksen kerryyttäminen on yks vaihtoehto, silla se on nykyään työnantajille jopa tutkintotodistuksia arvokkaampaa.